Jazz-kentällä ansioitunut ja vaihteeksi pop-albumin helmikuussa julkaiseva Anna Inginmaa on mukana Soundissa 1/26. Timo Isoahon toimittamassa haastattelussa Inginmaa muistelee juuriaan, kertaa uransa vaiheita ja tähyää kohti tulevaakin. Juttua riittää muun muassa siitä, kuinka Inginmaa pyrki uransa alkupuolella yhteistyöhön suurten levy-yhtiöiden kanssa ja miten tämä yhteistyö ei ottanut tulta alleen. Lue alempaa katkelma pidemmästä haastattelusta, loput löytyvät sitten lehdestä.
Lue myös: Soundi 1/26: Megadeth, Kissa, Sweatmaster, Stam1na, Teini-pää, Luukas Oja, Anna Inginmaa…
Ensimmäinen albumisi Nämä kujat ilmestyi 2011. Millainen kokemus sen tekeminen oli?
– Idea syntyi, kun juttelin pitkäaikaisen ystäväni kitaristi Veikki Virkajärven kanssa. Nauhoitettiin sitten levyllinen jatsahtavaa ja folkahtavaa omaehtoista musaa, eikä biiseissä välttämättä ollut edes kertosäkeitä.
– Kun albumi oli valmis, me tarjottiin sitä Suomen Musiikille ja Universal Musicille. Nyt se tuntuu varsin… sympaattiselta ratkaisulta. Oltiin siis vähän yli parikymppisiä ja mentiin maailman suurimman levy-yhtiön toimistolle, että haluaisitteko julkaista tällaisen hyvinkin epäkaupallisen laulelma-albumin.
Kauppoja ei tullut?
– Ei. Mutta asioita alkoi kuitenkin tapahtua, sillä Suomen Musiikin pomo Kari Hynninen halusi julkaista tekemämme Syysvalssi-biisin. Myöhemmin se päätyi myös Klikkaa mua -televisiosarjaan.
– Kun ei saatu koko levylle julkaisijaa, tehtailtiin cd-r-kopioita omin päin. Sitten kuljin Kallion katuja baskeri päässä ja kauppasin albumia ohikulkijoille. Levyä ei ole saanut vuosikausiin mistään, mutta itselläni taitaa olla vielä jokunen kopio.
Miten päädyit mukaan The Voice of Finlandiin?
– Hynniseltä tuli puhelu: ”Anna, Suomeen on tulossa tv-formaatti, jossa etsitään hyviä laulajia. Kiinnostaisiko?” Olin aluksi hyvinkin epäileväinen, mutta lähdin sitten mukaan. Kaiken kaikkiaan se oli hyvinkin valaiseva kokemus. Kun lauloin nyrkkeilykehässä Saara Aallon kanssa, tajusin olevani mahdollisimman väärässä paikassa. En kuitenkaan häpeä tai kadu sitä, sillä virheistä kannattaa ottaa opiksi.
– Universal Musicilla työskennellyt Riku Mattila olisi ollut kiinnostunut yhteistyöstä, mutta itse taas olin epäileväinen tuottajatiimin ja biisintekijöiden suhteen – minulle ajatellut kappaleet eivät tuntuneet omilta. Orastava yhteistyö Universalin kanssa loppui sitten siihen. Uran luominen ilman vaikutusvaltaisen firman tukea on toki monin tavoin haastavampaa, mutta minulla ei ollut silloinkaan vaihtoehtoja. Halusin tehdä juttuja omaehtoisesti.