80-luvulle tultaessa Kissin alkuperäisnelikko hajosi eikä naamiot riisunut yhtye nauttinut enää samanlaista suosiota kuin edeltävällä vuosikymmenellä. Basisti Gene Simmons alkoi tuolloin käyttää enemmän aikaa ja panostusta bändin ulkopuolisiin projekteihin kuten tv- ja elokuvarooleihin – hän esiintyi muun muassa Miami Vice -sarjassa sekä elokuvissa Runaway ja Wanted: Dead or Alive – jättäen laulaja-kitaristi Paul Stanleyn vetovastuuseen bändistä.
Smashing Pumpkins -pomo Billy Corgan haastatteli hiljattain Kiss-nokkamiestä The Magnificent Others -podcast-sarjassaan ja Stanley myöntää Simmonsin erinäisten projektien tuntuneen tuolloin pahalta.
”Ei ole salaisuus, että tunsin oloni petetyksi. Minusta tuntui, että hän jätti minut tekemään kaikki raskaat työt, mutta sai edelleen palkkaa [Kissistä]. Hän nautti molempien maailmojen parhaista puolista. Sen kun menet ja teet omia juttuja ja nautit menestyksestä ja rahallisesta kompensaatiosta. Mutta me olemme yhä partnereita ja sinä olet hylkäämässä laivaa”, Stanley toteaa.
”Olin katkera ja loukkaantunut. En siihen aikaan olisi sanonut olevani loukkaantunut, vaan olisin sanonut olevani vihainen. Mutta se sattui. Gene on veljeni ja ollut kanssani siitä lähtien kun olin 17. Joten se oli hyvin vaikeaa.”
Vaikka Stanley tunsikin olonsa satutetuksi, ei hän antanut asian kaataa Kissiä vaan määrätietoisesti puski bändiä eteenpäin.
”Jälleen kerran ajattelin, että: ’Hitot siitä, en anna tämän bändin hajota käsiin.’ Jos se on minun bändini siinä mielessä, olkoon niin. Jos minun pitää olla keskiössä videoissa, tehdään sitten niin. Mutta kyllä, minusta tuntui, että [Gene] ei antanut bändille tarpeeksi arvostusta eikä hänen biisiensä laatu ollut kovin hyvä. Minusta se ei ollut reilua.”
