Tämä on katkelma Soundissa 7/25 julkaistusta Aki Nuopposen toimittamasta haastattelusta. Lue koko juttu lehdestä!
Aurin tyyppinen maailman ja elämän kauneutta syleilevä musiikki ei ole syystä tai toisesta sitä taidetta, jota tehdään eniten. Sen sijaan ihmiskunta kylpee mieluusti synkässä ja melankolisessa musiikissa.
– Aina kun luen jonkin bändin uusimmasta levystä, sen kerrotaan olevan todella synkkä. Voi olla tarpeellista purkaa tuollaisia tunteita taiteeseen, mutta se käy aika nopeasti todella tylsäksi, Donockley pohtii.
– Maailmassa on paljon valoa. Itse asiassa maailma ei ole koskaan ollut parempi paikka. Tämä on parasta aikaa olla elossa. Toivon, että ihmiset tavoittavat Auria kuunnellessa edes pienen valonsäikeen kaikesta maailman kirkkaudesta, eivätkä vain piehtaroi kaaoksessa, jota meille syötetään.
– Olen itsekin elänyt aikoja, jolloin ajattelin koko maailman olevan yhtä ydinsotaa, nälänhätää, happosateita, ilmastonmuutosta ja luonnonkatastrofia. Jos lukee mediaa yksipuolisesti, voi hyvinkin alkaa uskoa siihen, että konfliktit ja tuho ovat kaikki, mitä maailmassa on. Mutta jos avaa silmänsä, voi nähdä maailman todellisen kauneuden.
Kurkela sanoo, että vaikkei ihminen voi muuttaa koko maailmaa ympärillään, hän voi vaikuttaa sisäiseen maailmaansa ja muuttaa tapaansa kohdata ne asiat, joita elämään kuuluu.
– Totta kai musiikki on hyvä keino kohdata sisäiset demoninsa, ja 20 vuotta sitten tein sitä paljon itsekin. Sitten huomasin, että olin lähes koukussa synkkyydessä rypemiseen, ja päästin siitä hiljalleen irti, Holopainen jatkaa.
– Ihmiset on tutkimusten mukaan viritetty sellaisiksi, että pelkäämme hieman kaikkea koko ajan, mikä pitää meidät turvassa. Tätä nykyä pelko ei auta vaan tekee meistä onnettomia. Miksi roikkuisimme siinä tunteessa? On aika päästää irti peloista ja syleillä sitä, mitä meillä on.