Sen jälkeen, kun alkuperäinen Alice Cooper Band hajosi ja Alice Cooper aloitti pitkän ja menestyksekkään soolouran, on tämän vanhoja bänditovereita kuultu vierailevina tähtinä laulajan soololevyillä vuosina 2011 (Welcome 2 My Nightmare), 2017 (Paranormal) sekä viimeksi 2021 (Detroit Stories). Mutta nyt vanha poppoo eli Cooper, Michael Bruce (kitara), Dennis Dunaway (basso) ja Neal Smith (rummut) julkaisee kokonaan uuden pitkäsoiton pitkän, pitkän tauon jälkeen. Alice Cooper Bandin edellinen albumi Muscle of Love näki päivänvalon vuonna 1973.
”Olemme vuosien varrella tehneet yhteistyötä siellä ja täällä, ja joka kerta, kun pojat ovat soittaneet yhdessä, kaikilla on ollut todella hauskaa. Se on kuin kotiin palaisi. Joten vihdoin päätimme tehdä kokonaisen albumin vanhaan Alice Cooper Bandin tyyliin”, toteaa ryhmän vanhojen klassikkolevyjen tuottaja Bob Ezrin, joka tuottaa myös tulevan The Revenge of Alice Cooper -albumin.
”Luonnollisesti olemme kaikki nyt vanhempia, kypsempiä ja juurtuneempia, mutta kun katselin, miten ryhmä toimi yhdessä, tuntui aivan kuin olisimme juuri kävelleet ulos lukiosta ja hengailisimme jossain kahvilassa. He taantuivat sellaisiksi kuin olivat silloin, kun tapasimme ensimmäisen kerran ja tekivät musiikkia samaan tapaan kuin silloin 50 vuotta sitten.”
Myös vuonna 1997 menehtynyt Alice Cooper Bandin alkuperäiskitaristi Glen Buxton, jolle tuleva levy on omistettu, on vahvasti hengessä mukana. Kaksi heinäkuun 25. päivä ilmestyvän levyn kappaleista nimittäin pohjautuu vanhoista demonauhoista kaivettuihin Buxtonin riffeihin.
”Kun he alkoivat soittaa, tiesin, että vanha henki oli jälleen läsnä ja että levystä tulee hyvin pitkälti sellainen, jollainen olisi syntynyt jo 70-luvulla kun viimeksi olimme yhdessä. Siinä on psykedeliaa, taiteellista rumpalointia ja bassottelua, tunnelmallisia kitaroita sekä Alice kertomassa tarinaa hahmossaan”, Ezrin jatkaa.
”Jos teemme levyn alkuperäisellä Alice-porukalla, haluan sen myös kuulostavan sellaiselta. Alkuperäisen bändin soundi oli tummempi, raskaampi. Se on hyvin erilainen persoonallisuus ja minä jopa laulan eri tavalla noiden jätkien kanssa”, Cooper itse toteaa.
”Tämä on todellakin bändilevy ja jokaisella oli sananvaltaa. Se ei siis ole vain minun levyni, jossa lopullinen päätäntävalta on minulla. Minun ääneni oli yksi neljästä ja niin me aina toimimme.”