Pimeys-yhtyeen debyyttilevy Muut on jo menneet (2012) ihastutti pirteällä ja monipuolisella popkeitoksellaan. Albumi nousi kriitikkojen vuosiäänestysten kärkeen muun muassa Soundissa sekä Rumbassa ja yhtyeestä povattiin seuraavaa tulevaisuuden nimeä. Odotukset yhtyeen toista levyä kohtaan kasvoivat entisestään toukokuussa julkaistun svengaavan Salaisuus-singlen myötä. 1960-luvun helisevät kitarayhtyeet toi mieleen myös vuodenvaihteessa ensiesityksensä saanut Hetki vielä.
Kokonaisuus paljastuu kuitenkin huomattavasti monipuolisemmaksi tapaukseksi. Pirteästi rullaavien poppisten vastapainona tarjolla on muun muassa Nostokurkien kaltaisia jylhästi rokkaavia lauluja, joilla yhtye lähestyy U2:n ja Coldplayn taajuuksia.
Kotimaisista yhtyeistä paras vertailukohta Pimeyden kohdalla on edelleen Egotrippi. Sanoitustensa puolesta yhtye on kuitenkin vanhempaa kollegaansa huomattavasti anarkistisempi.
Vai mitä pitäisi sanoa albumin startista: ”Äiti kuoli keväällä, kun me hakattiin Kimbleä.”
Albumi on pullollaan vaivattomasti rullaavia, tyylikkäästi toteutettuja popsävellyksiä, joiden myös suuren yleisön toivoisi löytävän. Ihastuttavaa musiikkia.
