Vähemmän kryptisyyttä, enemmän härskiyttä – Onko nyt Pimeyden vuoro?

Pimeys
Silkkitie
Sony

Muut on jo menneet– ja Aika tihentyy -albumeillaan (2013 ja 2015) perinnetietoista, mutta selkeästi erottuvaa latua määrätietoisin polkaisuin auranneen Pimeyden kolmoseen tarttuessa yksi kysymys on ylitse muiden: joko nyt olisi Pekka Nisun, Joel Mäkisen, Tuomo Laakson ja Jukkis Virtasen vuoro tulla temmatuksi kansalliseen päälavakategoriaan?

Heti alkuun on todettava, että ainakaan biisimateriaalista pykälää isommin breikkaamisen ei – tälläkään kertaa – pitäisi jäädä kiinni. Lähihistoriaan peilaten lienee kohtuullista ounastella, että 72 prosenttia kaikista vuonna 2017 julkaistavista suomirock-kappaleista tulee olemaan saman tarkastelujakson Pimeys-ralleja mielenkiinnottomampia.

Loista kuin tähti korkkaa Silkkitien verevän tanssittavasti; rytmit ja kitarat ovat tiukkoja ja John Bonhamilta näyttävä Nisu tuntuu löytäneen nyt myös levylauluääneensä keikkalavoilla jo parin vuoden ajan väläytellyn kaistaleen seksisymbolia. On vain odotus himmaa meininkiä juuri sopivasti silottaen polun pakan ensimmäiselle ja selkeimmälle ässälle. Päivänsäde ja menninkäinen -tematiikkaa ihailtavan ilmavasti hyötykäyttävä Viimeinen mahdollisuus on Pimeyttä korskeimmillaan: herkkää ja oivaltavaa, samanaikaisesti liikoja pokkuroimatta suoraan sydämeen astelevaa. Tämän jos minkä soisi pauhaavan maamme radioasemilla.

72 prosenttia kaikista vuonna 2017 julkaistavista suomirock-kappaleista tulee olemaan saman tarkastelujakson Pimeys-ralleja mielenkiinnottomampia.

Vaikka kaikenmoinen verbaalinen kryptisyys on sekä Nisun että Mäkisen kirjoittamista lyriikoista tasoitettu Silkkitiellä melko lailla Pimeys-asteikolla minimiin, näyttäytyy bändin tekemisen taustalla uran alusta saakka lymyillyt semi-akateeminen klangi yhä tekijänä x, joka lienee omiaan vieraannuttamaan osan niin sanotuista paperilla potentiaalisista kuulijoista. Kuitenkaan, ilman tätä Ultra Bra -faktoriaan Pimeys ei olisi juuri Pimeys.

Anna muiden kantaa -päätösraidan jälkeen on selvää, että nelikkomme on jälleen leipaissut kelpo kiekon. Miellyttävän härskiin kuosiin puetun sellaisen. Rakenteeltaan totutun elliptisellä Silkkitiellä soittaa itselleen uskollisena säilynyt yhtye, jota pitävät koossa markkinakoneistojen ulottumattomissa olevat voimat. Nähtäväksi jää, minne tie vie.