Nightwish on siitä harvinainen yhtye, että se vaikuttaa kasvaneen suuremmaksi koko 28-vuotisen olemassaolonsa ajan. Yleensä niin pitkällä uralla nähdään nousuja ja laskuja, mutta Nightwishin jokainen julkaisu ja kiertue tuntuvat nostaneen bändiä uudelle tasolle.
Raskaaseen kansainväliseen sarjaan Nightwishin nosti kaksikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Once-albumi, jonka kappaleet kuten Nemo tai Wish I Had An Angel ovat Spotifyssa edelleen yhtyeen kuunnelluimpia. Tuotantokustannuksiltaan Once oli historian kallein suomalainen albumi, ja tuolloin orkestroinnit tehtiin ensimmäistä kertaa Lontoon filharmonisen orkesterin kanssa.
Nykyisen ja pitkäaikaisimman solistin Floor Jansenin aikana yhtye on vakiinnuttanut asemansa maailman suurimpana sinfonisena metallibändinä. On esiinnytty loppuunmyydylle Wembley-areenalle, ja Ghost Love Scoren kaltaisten eeposten livevedoista on kasvanut viraaleja Youtube-ilmiöitä.
Holopainen kokee, että menestys ja intohimon säilyttäminen pitkällä uralla ovat vaatineet musiikin tekemistä oikeista syistä:
– Kaikki lähtee edelleen siitä, että tarve tarinankerrontaan on niin voimakas. Me ollaan aina tehty asiat tällä tavalla, omalla tavalla.
Kaikista Nightwishin saavutuksista Holopainen on ylpein juuri tästä.
– Jokainen biisi on syntynyt aidosta tarpeesta ja heijastelee sitä aikaa, jossa bändi on ollut. Sama pätee niin Angels Fall Firstiin kuin Yesterwyndeen. Ja meillä on edelleen sama porukka äänittämässä ja tuottamassa, Tero Kinnunen, Mikko Karmila ja Mika Jussila. Luottamus on säilynyt kaikki vuodet, mikä on äärimmäisen hienoa.
Vuosien varrella bändin jäseniä on tunnetusti myös vaihtunut, viimeksi alkuvuodesta 2021, kun basisti-laulaja Marko Hietala ilmoitti jättävänsä yhtyeen.
– Kun kuulin siitä, taisin ensimmäiseksi vain naurahtaa, Holopainen muistelee. – Että ei voi olla totta, taas mennään. Ensireaktio oli, että eiköhän se Nightwish ollut nyt tässä. Tuntui, ettei kerta kaikkiaan ole enää energiaa vaihtaa miehistöä. Marko oli kuitenkin ollut niin iso osa bändiä jo kaksikymmentä vuotta.
Tilannetta pohdittiin kitaristi Emppu Vuorisen ja managerien kanssa. Lopulta todettiin, että jatkettava on.
– Niin hieno reissu on ollut takana, että ei sitä voinut lopettaa seinään, Holopainen sanoo. – Tuli fiilis, että on tässä vielä musiikkia jäljellä.
Onnellisuus syntyy Holopaiselle siitä, että saa tehdä merkityksellisiä asioita tärkeiden ihmisten kanssa.
– Melkein 30 vuotta on menty, ja olemme luoneet platformin, jonka kautta voimme tehdä musiikkia ja kertoa näitä tarinoita. Jos löydän tarinan, jonka haluan viedä maailmaan, tiedän että aika suuri joukko ihmisiä tulee kuulemaan sen. Olisi liian sääli hukata tällainen alusta kuin Nightwish pelkästään jäsenvaihdoksen takia.
Hietalan tilalle liittyi Jukka Koskinen, rumpali Kai Hahdon bändikaveri Wintersun-yhtyeestä.
– Jukka on ollut huikean maadoittava kaveri tähän meidän ryhmään, Holopainen kehuu. – Ja kaiken lisäksi hän on aivan virtuoosimainen soittaja.
Dramaattisten jäsenvaihdosten ohella koko musiikkiala on vuosien saatossa muuttunut. Suoratoisto, digitalisaatio ja sosiaalinen media ovat tulleet jäädäkseen. Yhä harvempi malttaa pysähtyä albumikokonaisuuksien äärelle.
Kuitenkin Nightwishin musiikissa kuuluu edelleen vilpittömyys, joka tuntuu nykymaailmassa harvinaiselta. Jokainen yksityiskohta tuntuu harkitulta, eikä kompromisseja juuri tehdä.
Kuinka sellainen asenne säilytetään?
– Niin, on aika poikkeuksellista, että vuonna 2024 voi julkaista yli kahdeksanminuuttisen singlen, Holopainen miettii.
– Meillä on takana niin pitkä historia, että voimme jo tehdä asiat niin kuin haluamme. Myös tässä metalligenressä on vähän eri raamit ja pelisäännöt kuin vaikka popissa tai hiphopissa.
Suomi tunnetaan nimenomaan metallibändien luvattuna maana. Miksi juuri Suomesta tulee niin hyviä metallibändejä?
Tämän kysymyksen Holopainen kuulee usein.
– Mutta se on kiinnostava kysymys, hän lisää.
– Ainakin suomalaiset metallibändit ovat melko omaperäisiä. Ne eivät kopioi toisiaan, vaan kaikilla on joku oma juttu. HIM keksi love metallin, samoin tämä meidän tyyli on aika uniikki. Children Of Bodom vei deathpunkin omalle tasolleen, Amorphiksella on Kalevala-jutut, listaa voisi jatkaa loputtomiin.
– Ja omaperäisyyden lisäksi suomalainen metalli on yleensä myös tehty ja soitettu todella hyvin. Finnvoxilla ramppaa bändejä ulkomailta, koska he haluavat sen tietyn soundin.
Uuden levyn julkaistuaan Nightwish on tavannut lähteä mittavalle maailmankiertueelle. Nyt sellaista ei ole luvassa. Bändi ilmoitti keväällä 2023 jäävänsä määrittelemättömän pituiselle keikkatauolle. Syyt ovat henkilökohtaisia, eikä Holopainen halua ruotia niitä enempää.
Bändi on kuitenkin korostanut, että kyseessä on nimenomaan tauko eikä lopullinen keikkalavojen jättäminen. Jatkamista lupailee sekin, että yhtye on vastikään uusinut sopimuksensa levy-yhtiö Nuclear Blastin kanssa. Uusi sopimus kattaa useamman albumin.
Lähivuosina suunnitteilla on tehdä uutta musiikkia myös Auri-yhtyeen kanssa, johon Holopaisen lisäksi kuuluvat Troy Donockley sekä Johanna Kurkela.
Holopainen kuvailee musiikin olevan ”se syy, miksi olen olemassa”. Soittamista ja säveltämistä ei voi lopettaa. Sen sijaan hän ei enää juurikaan kuuntele musiikkia.
– En ole kymmeneen vuoteen juuri kuunnellut mitään, en osaa sanoa miksi. Ehkä aikoinaan kulutin niin paljon sekä soittamalla että kuuntelemalla, että kovalevy meni täyteen. Jotain ambientia saatan laittaa tulemaan tinnituksen takia, että se häviäisi. Ja jos itselle tärkeä bändi julkaisee albumin niin kyllä mä sen tsekkaan. Viimeksi kuuntelin Delainin uuden levyn.
Musiikin ohella tekeillä on myös fiktiivinen kirja, jota Holopainen kutsuu ”Iisakin kirkoksi”.
– Tykkään lukea paljon, ja joskus aikoinaan heräsi ajatus, että onnistuisikohan myös kirjoittaminen. Kyllä se nyt viimein näyttää syntyvän. Mutta olen vähän putkinäköinen näiden julkaisujen suhteen, tykkään keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Tulevaisuuteen Holopainen suhtautuu myönteisen toiveikkaasti, vaikka maailman tapahtumat tuntuvat välillä järisyttäviltä.
– Lukioiässä minulla oli tietty misantrooppinen vaihe, mutta sittemmin sellainen ajattelu on jäänyt, hän sanoo.
Nykyistä ajatusmaailmaa heijastelee albumin toinen singlejulkaisu The Day Of…, jossa ironisoidaan maailmanlopulla mässäilyä. Lapsikuoro laulaa kertosäkeessä:
– The moment of our nadir / so many times passed the due date.
Tuomiopäivä on ohitettu monta kertaa, mutta rakkauksien ketju jatkuu.
Teksti: Antti Rönkä
Lue haastattelun edellinen osa täältä.