Teemu, olet asunut Zürichissä jo pitkään. Milloin olet käynyt viimeksi Suomessa?
– Pari vuotta sitten. Tehtiin joitakin Wintersunin promojuttuja, ja tapasin myös tuttuja ja perheenjäseniä. Sen jälkeen aikataulut ovat olleet suhteellisen kiireisiä. Vuosi 2024 kului pitkälti tien päällä, ja samalla aloitettiin uuden materiaalin säveltäminen. Viime vuosi taas meni tiiviisti studiotyöskentelyn parissa niin omassa kotistudiossa kuin bändille rakennetussa pajassa Nashvillessäkin.
– Lienee selvää, että odotan Megadethin Tuskan-keikkaa aivan erityisellä innolla. Pääsen Suomeen ja vieläpä kesällä, mikäpä sen mukavampaa. Tuskaan liittyy paljon lämpimiä muistoja, sillä kävin siellä festarivieraana jo vuonna 2002. Kolme vuotta myöhemmin soitettiin siellä Wintersunin kanssa ensimmäisen kerran.
Pitääkö sinun edelleen nipistää itseäsi Megadeth-pestin vuoksi, vai oletko jo ehtinyt tottua tilanteeseen?
– Kyllähän sitä tulee jollakin todella hienolla hetkellä pysähdyttyä ja mietittyä, että mitenkäs tässä näin pääsi käymään. Samalla täytyy sanoa, että oma fiilikseni on nykyään hyvin levollinen. Bändin sisällä on hieno tunnelma, ja henkilökohtaisesti tuntuu vahvasti siltä, että olen täsmälleen oikeassa paikassa.
Pystytkö nostamaan esiin joitakin kohokohtia tähänastisen Megadeth-urasi varrelta?
– Jo alkuhetket olivat ihan huikeita. Tapasin bändin tyypit ja Megadethin erikoisvieraana esiintyneen Marty Friedmanin Wackenissa kesällä 2023. Samalla pääsin soittamaan jätkien kanssa ensimmäisen kerran. Yhtye teki keikkapäivän aamuna soundcheckin, jolloin vedin yhden biisin heidän kanssaan. Päivän edetessä jatkettiin soittohommia backstagen treenitilassa.
– Ensimmäinen keikka jäi tietysti vahvasti mieleen. Se tapahtui Albuquerquessa syyskuussa 2023. Olin treenannut aivan hirveästi, eikä minua oikeastaan hermostuttanut. Juuri ennen lavalle astumista ilmassa oli toki pientä jännitystä, mutta se kuului asiaan.
– Toistaiseksi huikein ja suorastaan hätkähdyttävä kiertue tapahtui Etelä-Amerikassa keväällä 2024. Kaikki hehkuttavat sikäläisiä musadiggareita, mutta kyllähän he ovat fanaattisuudessaan ja energisyydessään ihan omassa luokassaan. Kun soitimme Bogotassa loppuunmyydyssä jättihallissa, paikallisen faniklubin edustajat olivat jakaneet porukalle värillisiä valaisimia. Sytytettyinä niistä muodostui yleisön keskuuteen valtava Kolumbian lippu. Lavalta katsottuna se näytti ihan uskomattomalta.
– Kun aloimme valmistella uutta studioalbumia, mieleen jäi yksi erityinen hetki. Työstimme erästä kappaletta, ja Dave kirjoitti sanoitusaihioita. Jossain vaiheessa hän raapusti paperilapun kulmaan, että ”music by Dave Mustaine and Teemu Mäntysaari”. Kun asia konkretisoitui tuolla tavalla, se tuntui todella sykähdyttävältä.
Ennen kuin aloititte levyn tekemisen, kuuntelitte läpi koko bändin aiemman katalogin. Millainen kokemus se oli?
– Hyvin mielenkiintoinen. Kaikki biisit pistettiin soittolistalle aakkosjärjestykseen, ja sitten alettiin käydä materiaalia läpi muistiinpanoja tehden. Dave kertoi samalla ajatuksiaan sävellyksiin ja sanoituksiin liittyen, ja näiden taustatarinoiden kuunteleminen oli todella kiehtovaa. Yhtä lailla antoisaa oli kuulla vaikkapa Dirk Verbeurenin tuumailuja vanhoista Megadeth-biiseistä: ”Ahaa, hän ajattelee tuolla tavalla…”
– Kuuntelu-urakan aikana pohdittiin myös ihan konkreettisesti, millaisia vanhojen levyjen fiiliksiä ja oivalluksia olisi mukava tuoda mukaan seuraavalle Megadeth-kiekolle – toki täysin uudella tavalla. Joku meistä saattoi esimerkiksi miettiä, että Countdown to Extinctionin suoraviivaisuuden, Rust in Peacen klassisen thrashin ja varhaisten levyjen punkimpien vaikutteiden yhdistelmä voisi olla hyvinkin kiinnostava.
Milloin ja miten uusien kappaleiden tekeminen varsinaisesti alkoi?
– Käynnistelimme touhua tahoillamme vuonna 2024. Dave kehotti pistämään ideoita talteen, sillä niille olisi käyttöä tulevalla levyllä. Ja niin toki teinkin. Kun sitten aloitettiin työstäminen toden teolla, Davellä oli neljä tai viisi raakabiisiä, jotka viimeisteltiin koko bändin kesken. Samalla syntyi kokonaan uusia kappaleita.
Dave on varsin uniikki säveltäjä. Jouduitko miettimään, millaisia ideoita hänelle kannattaa tarjota?
– Itse asiassa yritin olla miettimättä koko asiaa ja aloin yksinkertaisesti vain työstää juttuja. Saatoin laittaa silmät kiinni ja kuvitella, millaista uusi Megadeth-materiaali voisi olla ja millaisia biisejä itse haluaisin kuulla. Ja sitten ideoita alkoi tulla, täysin luontevasti.
– Lopulta aihioita oli aikamoinen nivaska, ja latailin niitä rohkeasti bändin yhteiseen Dropboxiin. Jotkin jäivät käyttämättä vaikkapa liiallisen progehenkisyyden vuoksi, mutta monet jutut menivät läpi sellaisenaan. Olihan se kieltämättä siistiä tajuta, että Dave on todella innoissaan monista tarjoamistani aihioista.
– Osa ideoista meni mankelin läpi, eli niitä fiksattiin bändille paremmin sopiviksi. Dave saattoi vaikkapa sanoa, että jokin idea voisi olla vähän suoraviivaisempi tai jokin juttu olisi parempi vieläkin melodisempana. Yksi työskentelyn parhaista puolista oli, että tajusin ihan konkreettisesti, millaisista ideoista Dave diggaa eniten. Tekeminen todellakin opetti!
Albumilla on reilusti kitarasooloja. Kertoisitko hieman niistä?
– Dave ilmoitti hyvissä ajoin haluavansa levylle paljon sooloja, ja niitähän sitten tulikin. Laskin, että albumilta löytyy 33 varsinaista sooloa, ja minä soitan niistä 21. Soolojen jakamista – siis sitä, kuka soittaa mitäkin – mietittiin aika lailla fiilispohjalta, eikä touhussa ollut mitään ehdottomia lainalaisuuksia.
– Soolo-osuuksia rakennettiin ennen kaikkea kappaleiden ehdoilla. Melodisempiin ja rauhallisempiin kappaleisiin ei tietenkään lähdetty änkeämään nopeita shreddauksia, mutta nopeaa ilotulitustakin löytyy toki yllin kyllin. Kerrottakoon myös, että joidenkin biisien lopulliset soolot napattiin suoraan demoilta, sillä tietyissä demoversioissa oli erityisen hyvä fiilis.
– Jos mietin vanhoja Megadeth-levyjä, Rust in Peacen soolot ovat olleet minulle kaikkein inspiroivimpia. Muutaman kerran lähestyin sävellysprosessia ajatuksella, että jos tämä biisi olisi Rust in Peacellä, millaisen soolon siihen kirjoittaisin. Mutta tapoja oli monia, sääntöjä ei niinkään.
Kun muistelet studiosessioita, mitä nousee päällimmäisenä mieleesi?
– Yhtyeen managementin päämaja on Nashvillessä, ja talon sisältä löytyy iso soundstage, johon rakennettiin livejamittelun mahdollistanut soittotila. Paikalle tuotiin myös äänityskamat ja muut studiolaitteistot. Koska aikarajoituksia ei oman mestan ansiosta käytännössä ollut, työskentely oli varsin stressitöntä ja rentoa.
– Soittohuone nousi tärkeään osaan, sillä moni uusi kappale löysi lopullisen muotonsa vasta sitten, kun sitä jamiteltiin bändin kanssa. Jossakin vaiheessa mietimme, että purkittaisimme biisit livenä Youthanasia-albumin tyyliin, mutta kukin jäsen päätyi lopulta äänittämään omat osuutensa erikseen.
– Kun työskentelimme Nashvillessä, olimme poikkeuksetta ihan täydellisessä Megadeth-kuplassa. Asuimme meille vuokratussa talossa ja lähdimme sieltä studiolle aamupäivällä. Useimmiten työskentely alkoi kymmeneltä tai yhdeltätoista, ja siitä jatkettiin seitsemään tai kahdeksaan. Sitten palattiin takaisin vuokratalolle ja jatkettiin biisien hiomista. Toisinaan saattoi vierähtää aamukahteen, ennen kuin päivä oli lopullisesti täynnä. Ja taas aamulla jatkettiin.
Kertoisitko hieman tekemästänne Ride the Lightning -versiosta?
– Kun Dave vihjaisi asiasta, idea kuulosti hyvinkin mielenkiintoiselta. Päätimme jo varhain, että kunnioitamme Metallican aikoinaan levyttämän version rakennetta ja biisin isoa kuvaa, mutta sovitamme mukaan omaakin näkemystä: nostamme vähän tempoa ja panostamme tiukkuuteen – ja elävään soittoon. Erityisesti Ride the Lightningin suhteen tehtiin niin, että taltioimme pitkiä ottoja kerralla, ja kappaleesta tulikin kiitettävän livemäinen. Jos minulta kysytään, onnistuimme tekemään varsin mainion hatunnoston Metallicalle ja Daven varhaiselle uralle.
Millaisia odotuksia sinulla on tulevan maailmankiertueen suhteen?
– Kyllähän ne ovat hyvin korkealla. Pian päästäänkin onneksi tositoimiin, sillä jo helmikuussa lähdemme Kanadan-rundille Exodusin ja Anthraxin kanssa. Tästä nouseekin mieleen hupaisa muisto, sillä Wintersun kiersi aikoinaan Exodusin ja Hypocrisyn kanssa Euroopassa. Eräällä keikalla sattui hauska juttu, kun Lee Altus pestasi minut soittamaan tiluskaban Exodusin toisen kitaristin Gary Holtin kanssa. Gary odotti Leen ilmestyvän lavalle, mutta hän saikin soittokaverikseen minut. Myös Lee osallistui näytökseen omalla tavallaan: mies istahti lavalle kannetun pöydän ääreen. Pöydällä oli ateria ja lasi viiniä… Tämä pätkä löytyy Exodusin Shovel Headed Tour Machine -dvd:ltä. Saapa nähdä, otetaanko tulevalla rundilla uusia skaboja.
– Elo-syyskuussa taas kierretään Pohjois-Amerikassa Iron Maidenin kanssa. Mitä tuohon voi edes sanoa? Maiden on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, ja nyt pääsen näkemään heidän touhujaan aika läheltä. Aivan mahtavaa.
Dave Mustaine on kertonut ideoineensa, että Megadeth voisi soittaa avaruudessa. Miltä se kuulostaa?
– Mikäpä siinä! Olisihan se varmaan aika päräyttävää shreddata kuussa! Hah hah!
Viimeinen kysymys: miten vertailisit Dave Mustainea ja Wintersunin Jari Mäenpäätä bändiliidereinä?
– Kummallakin on todella vahva visio niin omasta kuin johtamansa yhtyeen touhuista. Molemmilla on kova työmoraali ja kiitettävästi periksiantamattomuutta, kun matkataan kohti haluttua päämäärää. Toki voisin mainita jotain myös deadlineista, mutta jätetään se toiseen kertaan!
Dave Mustainen haastattelun voit lukea tästä!