Slayerin johtama Unholy Alliance III -rundi saapui Lontoon Hammersmith Apolloon (entinen Hammersmith Odeon) sopivasti parin Halloween-yön ajaksi (30.-31.10). Kiertueen lipunmyynnistä on kuulunut huolestuttavia kommentteja, mutta ainakaan Lontoossa väestä ei ollut pulaa. Viisi tuhatta ihmistä vetävän Apollon ovelle ei lyöty soldout-kylttiä, mutta kovin ahdasta oli.
Kovasti statustaan nostanut Amon Amarth aloitti illan väkevästi eivätkä Mastodonin ja Triviumin setitkään varsinaisesti onnistuneet laskemaan tunnelmaa. Tosin Englannissa Slayer ja Trivium olivat co-headlinereita eli kumpikin soitti 70 minuuttia. Jos minulta kysytään niin Triviumille olisi kyllä riittänyt mainiosti 50 minuuttia ja Slayerille vaikkapa se 90.
Slayer näytti olevan matkassa aika isolla produktiolla. Lavan takaseinää hallitsi iso videoseinä, joka sylki tavaraa ulos koko konsertin ajan. Edellisenä iltana Slayer oli soittanut Reign In Blood -klassikkonsa alusta loppuun, mutta tänään tuota albumia ei tietenkään kuultu. Se olisikin ollut jo liian mukavaa ollakseen totta. Ehkä sitten Suomessa?
Settilista oli loppujen lopuksi varsin mainio, vaikkakin turhan helposti ennakoitavissa. Muutama tuoreempi ralli, paljon vanhaa ja yksi upouusi eli Psychopathy Red. Biisihän on nopea rytistys ja herranjumala, että se soundasi Lontoossa rankalta. Eipä ole Slayer todellakaan löystymään päin… vieläkään.
Ja se volyymi. Ministry soitti taannoin Ruisrockissa aivan jumalattoman kovaa ja onhan noita muitakin vastaavia kokemuksia, mutta Slayer @ Hammersmith Apollo 31.10.08 oli kyllä eräs ankarimmista äänihyökkäyksistä, joiden uhriksi sitä on itsensä altistanut. Tulpat päässäkin tuntui siltä kuin olisi joutunut suihkukoneen moottorin sisälle… Miltähän se muuten tuntuu? Mutta joo, Slayerin miksaajan on pakko olla kuuro, ei mitään epäilystä.
Slayer on vasta matkalla Suomeen (Tampereella show soi 26.11. ja Helsingissä seuraavana päivänä), mutta Disturbed kävi jo pistäytymässä. Helsingin loppuunmyytyä keikkaa ehdittiinkin hieman odotella, sillä edellisen kerran chicagolaisnelikko käväisi Helsingissä Marilyn Mansonin lämmittelijänä seitsemän vuotta sitten.
– En oikeasti muista tuosta visiitistä… mitään. Siitä on yksinkertaisesti liian kauan, laulaja David Draiman naurahti eilen ennen keikkaa.
Täysi jäähalli ottikin sankarinsa hurraten vastaan. Draimanin ei tarvinnut juurikaan käskeä, kun nyrkit olivat jo pystyssä yleisön puolella. Bändi soitti hyväsoundisen ja aika pitkän, noin puolitoistatuntisen setin, eivätkä kaikki listaan eksyneet biisit suinkaan edustaneet ehdotonta a-ryhmää. Lievästä puutumisfiiliksestä huolimatta konsertti oli kuitenkin nautittavaa seurattavaa.
Ainoan mittavamman puheenvuoronsa Draiman piti ennen encore-osuuden aloittanutta Inside The Fire -sinkkubiisiä. Mies kehui suomalaisyleisön pystyyn ja ihmetteli, miksi Disturbed ei ole tullut näille seuduille aikaisemmin. Siis pääesiintyjänä. Ja lupasi samaan hengenvetoon, ettei seuraavaa kertaa tarvitse odotella seitsemää vuotta. Arvatkaapa kahdesti saiko mies kovat vai helvetin kovat aplodit?
Keikan jälkeen Disturbedin velvollisuudet olivat hetkeksi ohi. Euroopan-kiertue oli päättynyt ja kotimatka sai luvan alkaa.