Uusi vuosituhat on ollut kiistämätöntä suomalaisen raskaan musiikin paraatimarssia. Siitä huolimatta täytyy todeta, että välillä mieleen on noussut ”missä ihmeessä ne uudet kovat nimet luuraavat” -ajatuksia. Onneksi sellaiset pohdinnat unohtuvat nopeasti, kun valokeiloihin astelee Sigirin kaltaisia bändejä.
Monipuolista melodista death metalia soittavan Sigirin juuret löytyvät pohjoisen Savon routaisesta maaperästä. Sigir on ollut aktiivisena jo muutaman vuoden, mutta taustalta löytyy myös esiaste.
– Soittohommat alkoivat vuonna 2017. Silloin yhtyeen nimi oli Ritual Of Terror, mutta vaihdettiin se Sigiriksi pari vuotta myöhemmin, kun homma muuttui ammattimaisemmaksi, kertoo kitaristi-laulaja Viljami Toikkanen.
Sigirin muusikot tuntuvat olevan sen luokan seppiä, että mieleen tulevat väistämättä Children Of Bodomin alkuajat, kun espoolaisnuorukaisten soittotaitoa ylistettiin joka niemessä ja notkossa.
– Alkuvuosina treenattiin todella paljon, ja silloin luotiin meidän yhteissoiton tatsi. Nykyään ei enää treenata ihan niin ahkerasti, mutta ei tietenkään anneta tason laskeakaan. Toki sitten kun kirjoitetaan uusia biisejä, niitä hinkataan niin kauan, että homma kulkee toivotulla tavalla, Toikkanen sanoo.
– Esimerkiksi viimeiset pari kuukautta ennen Rainmaker-debyyttilevyn äänityksiä harjoiteltiin melkein joka päivä. Toki me soitetaan myös tahoillamme, mutta se lienee selvää muutenkin. Kunhan pystytään vetämään omat biisit täydellisesti, niin se riittää jo ihan hyvin!
Rainmaker ei ole ihan mikä tahansa debyyttilevytys. Se on nimittäin nauhoitettu Sveitsissä ja Ruotsissa, ja albumin väkevä biisimateriaalikantaa komeasti maaliin. Myöskään taustavoimien ”kantokyvyssä” ei ole ongelmia, sillä mukana ovat esimerkiksi Euge Valovirta, Jake E. ja Jacob Hansen. Miesten taustoilta löytyy muun muassa Amaranthen, Volbeatin ja Arch Enemyn kaltaisia nimiä.
– Vähän aikaa oltiin ”paskat housussa”, kun kuultiin päätuottaja Valovirralta äänityslokaatiot ja muut yhteistyökumppanit, naurahtaa Toikkanen.
– Lopulta tuotanto- ja nauhoitusprosessi oli aika laid back -meininkiä. Vaikka yhteistyökumppanit olivat kivikovia ammattilaisia, samalla he olivat myös rentoja heppuja. Oli myös hienoa tavallaan todistaa itselleen, että me pystytään työskentelemään kansainvälisesti arvostettujen tyyppien kanssa.
– Eikä myöskään unohdeta levyn orkestraatioista vastannutta Petri Alankoa. Petri teki huikeaa duunia, ja yhteistyö sujui kuin unelma: yksi puhelinsoitto ja kohta rupesi tulemaan orkestraatioraitoja niin pirusti!
Onko debyyttialbumilta nostettavissa esiin jotain avainbiisejä?
– Levyn avaava nimikappale Rainmaker saattaa kuvastaa parhaiten sitä, mistä Sigirissä on kysymys. Päätösbiisi Enter on samaa kastia, mutta sen ääripäät ovat vielä kauempana toisistaan. Hieman rauhallisempi ja tunnelmallisempi Depraved on myös todella onnistunut.
– Isossa kuvassa voi sanoa, että meidän juttu on raskauden, melankolisuuden ja aggressiivisuuden yhdistäminen. Suurimmaksi osaksi tuutataan suhteellisen brutaalia ja primitiivistä melodista death metalia, mutta välillä esiin putkahtaa jotain… vähän kauniimpaakin.
Entä miltä Sigirin suunnitelmat näyttävät?
– Jatketaan uusien biisien säveltämistä. Loppuvuosi ollaan keikkatauolla, mutta ensi vuonna on luvassa esiintymisiä.
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 10/23.
