Helsingin Olympiastadion
12.7.2024
Teksti ja kuva: Sami Lommi
Bruce Springsteen and The E Street Bandin musiikillisesta ilotulituksesta nautiskeli Olympiastadionin lämpimässä illassa 42 000 silmäparia. Pomo yhtyeineen tarjoili peräti 32 biisiä kolmituntisessa konsertissa saattaen yleisön milloin hurmokseen, milloin hartauteen ja milloin tanssin iloihin.
Keikan aluksi Bruce tervehti yleisöä selvällä suomen kielellä saaden vastakaikuna korvia huumaavaa hyväksyntää. Ihan järjettömän paljon ei Bruce yleisölle kuitenkaan jutustellut, mutta yllätykseksi Last Man Standingin sanoitus oli jopa tekstitetty suomeksi Brucen alustaessa kappaleen kertomalla liittymisestään ensimmäiseen rokkibändiin hädin tuskin kitaran saloihin perehtyneenä ja soittaneensa siinä kolme vuotta, joka teini-ikäiselle pikkupomolle oli ikuisuus. Springsteen kertoi olevansa tuon ensimmäisen rokkibändin viimeinen elossa oleva jäsen.
Spiikissään Bruce käsitteli myös kuolemaa pohtien, että suru on hinta, joka maksetaan siitä, että on saanut rakastaa. Kuolemasta puheen ollen on pakko todeta The Bossin olevan jo 74-vuotias. Kilometrit eivät kuitenkaan nähtävästi ole verottaneet Rock and Roll Hall of Famerin esiintymisen intensiteettiä ja läsnäoloa saatikka ääntä. Ihmetellä kuitenkin täytyy, kuinka pitkään Springsteen pystyy toimittamaan moista rahanvastinetta rahvaalle. Springsteen osaa kyllä ottaa yleisön haltuun ja usean kappaleen aikana hän laskeutuikin lavalta paineaidalle ottaen fyysistä kontaktia faneihin. Eturivin onnekas pikkupoika ”Harmonica for my 1st show” -kyltteineen sai jopa soittovälineen Brucelta kappaleen lopuksi.
Yhtä lailla Rock and Roll Hall of Fameen valitun legendaarisen The E Street Bandin jäsenistö on jo elämää nähnyt, eikä esimerkiksi Brucen vaimoa Patti Scialfaa Helsingissä nähty. Henkilökohtaisesti iloitsin kuitenkin siitä, että multitalentti Steven Van Zandt rivissä vielä oli, kuten myös kannuttajan virkaa toimittanut, entisen Slipknot rumpali Jay Weinbergin isä Max Weinberg.
Lavashow oli hyvin pelkistetty kolmine isoine screeneineen ja värivaloineen, mutta tulta ja pommeja ei nähty. Esiintymislavan vastakkaisessa kaaressa pieni savukone tuprutti jonkun verran savua. Esiintymisestä huokui soittamisen riemu ja rajaton taito, eikä niitä olisikaan ollut mielekästä haudata sirkushuvien alle. Laskeskelin nopeasti muusikoita lavalla olleen jopa 17.
Ensimmäisessä encoressa stadikan valot lävähtivät kirkkaan valkoisiksi megahitin Born in the U.S.A:n repiessä yleisön liitoksistaan. Solisti yhtyeineen tykitti heti perään Born to Runin. Näitä kahta syntymisbiisiä seuranneen Bobby Jeanin jälkeen stadikalla tanssittiin piippuhyllyjä myöten toisen sukupolvia ylittävän sävelkulun Dancing in the Darkin tahtiin.
Perjantainen keikka oli yhtyeen neljäs vierailu Olympiastadionilla edellisten keikkojen oltua vuosina 2003, 2008 ja 2012. Sopii toivoa, että nämä elävät legendat vielä Suomessa nähtäisiin.
Illan settilista alla:
Lonesome Day
My Love Will Not Let You Down
Prove It All Night
Two Hearts
Ghosts
Letter To You
Promised Land
Hungry Heart
Reason To Believe
Youngstown
Long Walk Home
Working On The Highway
Darlington County
E Street Shuffle
Nightshift
My Hometown
The River
Last Man Standing
Backstreets
Because The Night
She’s The One
Wrecking Ball
The Rising
Badlands
Thunder Road
Encore:
Born In The USA
Born To Run
Bobby Jean
Dancing In The Dark
10th Avenue Freeze-Out
Twist & Shout
2. encore:
I’ll See You In My Dreams