Livearvio: Deftonesin luomassa Ruisrock-hetkessä olisi elänyt pidempäänkin

Deftones, Turun Ruisrock 6.7.2025.
8.7.2025 14:05

Amerikkalainen vaihtoehtometallilegenda Deftones on soittanut Suomessa useampaan otteeseen, mutta tähän asti olen onnistunut väistämään visiiteistä jokaisen. Bändin kovasta livekunnosta on liikkunut vahvoja huhuja, ja kun settilistansakin on tupannut viime vuosina kiinnostamaan, armon suvena 2025 ei auttanut kuin pamauttaa Turkuun nostamaan Ruisrock-yleisön keski-ikää.

Ennen pääluutaa Ruissin ”rockpäivää” pedattiin fiksusti parilla kotimaisella esiintyjällä, joiden saattoi olettaa maistuvan myös Deftonesin yleisölle. Ilmeisen kovaa nousua tekevä Luna Kills (Paleface bongattu pitistä – kaksi kierrosta on seniorille aivan hyvä suoritus) ja tänä vuonna kolmikymppisiään juhliva raskaan vaihtoehtorockin kestosuosikki Sara selvisivät haastavasta tehtävästään kunnialla. Eiköpähän Ruissalon tuulisesta rannasta tullut kopattua mukaan muutama uusi kuulijakin.

Kyllä niitä löysi taatusti Deftoneskin. Etukäteen olin varautunut siihen, ettei yhtye välttämättä saisi sunnuntain viimeisenä päälavaesiintyjänä kasaan mitään valtaisaa yleisömerta, mutta kansaapa olikin paikalla vähintäänkin riittävästi. Ja mikä upeinta, näkyvin, kuuluvin ja aktiivisin osa yleisöstä tuskin oli syntynytkään Deftonesin läpimurtolevyn Around the Furin (1997) tai edes White Ponyn (2000) ilmestyessä. Nyt uskallan jo julistaa: puheet rockmusiikin ja nuorison jälleenlähentymisestä eivät ole liioittelua.

Konsertin aloitus repäistiin juuri Around the Furilta, ja millainen se olikaan! Be Quiet and Drive (Far Away) ja Deftonesin tunnetuin kappale My Own Summer (Shove It) menivät luotisuoraan asiaan, minkä jälkeen bändin kelpasi esitellä eri puoliaan. Niitähän todellakin piisaa, vaikka bändillä on ymmärtämättömissä porukoissa jostain kumman syystä yhden ja saman biisin veivaajan maine.

Settilistoista saa ja pitää kiistellä, ja oma lusikkani tähän soppaan on mutista, ettei Turussa kuultu yhtään erinomaisen Deftones-albumin (2003) biisiä. Around the Furilta raitoja tuli neljä, missä ei ole huomautettavaa, mutta Diamond Eyesin (2010) biisinelikosta olisi voinut luovuttaa pari paikkaa nimikkolevylle. Vaan mitäpä pienistä.

Suurempi haitta oli setin mitta: siinä missä Ultra Bra veivasi päälauteilla 90 minuuttia, amerikkalaisten pauhusta saatiin nauttia vain tunti. Enemmänkin olisi mennyt! Toisaalta Around the Furin, Head Upin ja debyytti Adrenalinelta (1995) poimitun 7 Wordsin kolmen kimppa antoi sellaista kyytiä niin lavan kuin pitin puolella, etten tiedä miten ja mihin siitä olisi jatkanut.

Lavan kiistaton kuningas oli vähemmän yllättäen laulaja Chino Moreno. Minulla on jonkilainen aavistus 50+-kehon rajoitteista, ja voin kertoa, että edes tuntia ei heiluta tuohon malliin ilman timanttista fyysistä kuntoa. Eikä Moreno pelkästään ravaa ja pompi ympäri lavaa vaan tekee sen gasellinjäntevällä rentoudella. Miehen maneerikkaasta tulkinnasta puolestaan voi olla montaa mieltä, mutta omaperäistä se on ja toistuu livenäkin tarvittavalla draivilla. Aikamoinen epeli!

Muu bändi tiivistettynä: ammattimiehiä paikoillaan. Myös soundi oli silkkaa Deftonesia: kivitalonpainoista ja mureaa suurimman osan aikaa, herkkää ja heleää tarvittaessa. Ja on se aina ihanaa, kun rockbändin estradilta löytyy pinoittain kaappeja ja luikertelevia piuhakäärmeitä – Morenolla helposti kaulan ympäri sujahtava mikkijohto on vallan elimellinen osa lavashow’ta. Kuinka paljon digitaalista vilunkipeliä kaapeliviidakoissa sitten oikeasti harrastetaankaan, sitä ei tarvitse kertoa minulle.

Kaiken kaikkiaan arvioisin, että Deftones on pioneeritason vaihtoehtometallibändien joukossa omassa luokassaan ja sen meuhkatessa bändin ikä ei käy edes mielessä. Jos setin seesteisemmillä keskivaiheilla saattoi pohtia hetkisen esimerkiksi sitä, millaista mahtaa olla seilata takaisin Turun Varvintorille kaikkensa vaikuttamiselle antaneen somepersoonakatraan seurassa – eri maailmojen kohtaamiset ovat Ruisrockissa väistämättömiä! – setin alussa ja lopussa päässä ei pyörinyt yhtään mitään. Nada. Tämä harvinainen hetkessä elämisen tila jos jokin on onnistuneen rockelämyksen merkki.

Huom! Tomi Palsan kuvagalleria tulossa, jahka yhtyeen edustus on tsekannut sen annin.