Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
Oli syyskuu 2023, kun maan laitamilta – tarkemmin sanoen Helsingistä ja Turusta – alkoi kuulua kovia huhuja. Varjoisilla kujilla liikkuvien tarinoiden mukaan 80-luvun alussa perustettu goottirock/postpunk -pioneeri Musta Paraati olisi täpötäysiä saleja keränneellä ja Peilitalossa-klassikon uusintajulkaisua sekä tuoretta Tavastia 2015 -livealbumia juhlistavalla Suomen-minikiertueellaan hurjassa iskussa – soitannollisesti ehkä jopa kovemmassa lyönnissä kuin koskaan aiemmin.
Pari minuuttia ilmoitetun aloitusajan jälkeen lavalle astelivat niin vanhan liiton tummanpuhuvat paraatimarssijat – kitaristi Saku Paasiniemi ja rumpali Ykä Knuuttila – kuin ääritiukan nykykokoonpanon täydentävät kollegatkin: basisti Karo Broman, syntetisaattorivelho Kari Tornack ja solisti Herra Ylppö.
Ei tarvittu kuin neljä kiertoa Ajatusta, ja peli tuli harvinaisen selväksi: Musta Paraati näyttää ja soundaa jopa pelottavan vakuuttavalta syksyllä 2023.
”Tunnen olevani muukalainen täällä / (Vittu) Tämän sairaan maan päällä”. Kakkosena paiskattu Muukalainen on tehty yli neljä vuosikymmentä sitten, mutta mitä sitten: raivokas kappale ei ole menettänyt sairaasta tehostakaan piiruakaan. Ja tuo sanoitus… Sehän napsahtaa kohteeseen sataprosenttisella osumatarkkuudella tänäkin synkkänä syksynä.
Vaikka jo 75-minuuttia kestäneen keikan aloitus oli silkkaa timanttia, siitä ei siltikään menty kuin kovempaan suuntaan. Peilitalo, Ennustus, Eläimen kalu, Johtaja, Myrsky nousee, Hyvää yötä ja niin edelleen. Hengästyttäviä klassikoita toisensa jälkeen.
Sitten muutamia havaintoja.
Bassokitaran rooli on tunnetusti suuri Mustan Paraatin päällekäyvässä äänikuvassa, joten huomio kiinnittyikin yhtyeeseen äskettäin liittyneeseen Karo Bromaniin. No, eipä hätää. Kokenut muusikko teki täsmälleen mitä hänen pitikin tehdä: groovaavat bassolinjat menivät jalan alle ja mies otti muutenkin ujostelematta paikkansa yhtyeen etulinjasta Ylpön ja Paasiniemen rinnalta.
Niin joo, Herra Ylppö. Kun Mustan Paraatin kaltaiseen rykmenttiin pestataan uusi solisti (aikoinaan edesmenneen Jore Vastelinin paikalle), niin somen ja muiden tunkioiden syvissä syövereissä supistaan kaikenlaista. Saahan sitä supista. Jos Musta Paraati on kerran palannut, niin Herra Ylppöä sopivampaa ja vakuuttavampaa keulakuvaa on mahdotonta löytää.
Ensinnäkin: jo 80-luvulla Paraatia raivolla diggaillut Herra Ylppö tekee bändin vanhoista kappaleista ”omiaan” hämmentävän hienosti. Toiseksi: välispiikit lähinnä pikaisiin kiitoksiin minimoineen herran maanisen intensiivinen live-esiintyminen mikrofonin paiskomisineen ja yleisön keskelle hyppäämisineen sopii Paraatin ”pirtaan” täydellisesti.
Ja sitten on kolmaskin juttu: sanokaa mitä sanotte, mutta Herra Ylpön aikakaudella tehdyt uudet biisit seisovat täysiverisinä veriveljinä vanhempien merkkiteosten rinnalla. Katsokaa vaikka Uusi musta -kappaletta. Vuonna 2015 julkaistun biisin studioversio on musiikillisesti priimaa ja ”sä löydät mut täältä jättömaalta” -sanoituksineen ehtaa Mustaa Paraatia, mutta voi perkele sentään, miten rosoisen maagiseen lentoon Uusi musta nousee nopeatempoisena liveversiona. Aiheeseen liittyen, mikä parasta: uutta Paraatia on luvassa jatkossakin – kuultiinhan tälläkin syyskiertueella yksi ennen julkaisematon, tulevien aikojen hitiltä vaikuttanut kappale. Sen sanoituksissa muuten puhutaan happosateesta. Tietenkin puhutaan.
”Nää on mun kädet, jotka ruokkii mua
Ja jonain päivänä tappaa mut
Tää on mun mieli, joka ajelehtii
Riekaleina mun aivoissa”
Kyllä vain. Encore-osuuden aloitus Kädet nosti kylmät väreet koko kehoon. Romanssi teki tietenkin saman. Ja sitten vielä Uudet juhlat, eli toinen ”2015-biisi”. Kertoohan se nyt jumalauta jotakin Mustasta Paraatista, että kasarin klassikkobändi lopettaa näinä aikoina syyskiertueensa uuden aikakauden kappaleeseen, ja se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta.
Oli aivan saatanan kova veto. Tää on todellakin uusi musta.
