Teksti: Artturi Siromaa, kuvat: Sami Nurmi
Kopterien edellisestä Härmän-vierailusta ei ole mennyt kuin puolisen vuotta. Silti yhtye jaksaa aina kiinnostaa, ja Allas Poolille oli kerääntynyt hyvä konklaavi faneja todistamaan kitaravetoista skandirockia. Voisiko kesän viimeisiä sunnuntai-iltoja edes paremmin viettää? Suomen keikkakesä on hellinyt vuosituhannen vaihteen rocksoundin faneja ja olemmekin saaneet nauttia muun muassa Turbonegron, Queens of the Stone Agen ja The Hellacoptersin mahtavasta livekunnosta.
Uusimman Overdriver-levyn avausraita Token Apologies sai toimia myös Altaalla avausnumerona. Kappalemateriaaliltaan Overdriver ei täysin yllä 2000-luvun huippulevyjen tasolle, mutta edellä mainittu Token Apologies ja loppusetistä kuultu Leave a Mark ovat täysosumia myös keikkasetissä. Kauaa yhtye ei fanien tuntemia hittejä kuitenkaan pantannut. Avauskappaleen jälkeiset Sometimes I Dont Know ja Carry me Home nostivat nyrkit pystyyn ja panivat varmasti viimeisiltäkin puritaaneilta adrenaliinit jylläämään. Sama korkeaoktaaninen teema jatkui läpi illan taattuun kopterityyliin.
By the Grace of Godin alkuteema sai taustalakanan tippumaan paljastaen tutun ukkospilvilogon. Yleisön reaktio kappaleesta ja showelementistä oli vähintäänkin hurmoksellinen. Taustakangas tippui vielä kertaalleen encoren käynnistävässä The Robots -laina In the Sign of the Octopussissa vanhaan mustekalalogoon. Oman kokemukseni kuitenkin kruunasi toisen levyn bensankatkuinen Soulseller, jonka energia läpäisee joka kerta ukkosrintaman lailla.
Pari ylistyksen sanaa myös keikkapaikalle: Allas Poolin alueelle säädetty äänentoisto toimi mahtavasti. Keikka oli soundillisesti yksi kesän parhaita. Kaksi kitaraa tukivat toisistaan erottelevasti. Robert Erikssonin rummut, Dolf DeBorstin basso ja Andreas “Boba” Lindströmin piano ja urut niin ikään omalla kaistallaan sujuvasti. Nicke Anderssonin laulu oli aavistuksen hiljaisella ensimmäiset kappaleet, mutta sekin hienosäädettiin sopivaksi hyvin pian.
Altaalla yleisön ei tarvitse juuri jonottaa vessaan tai juomapisteille. Permantoalueen kallistus mahdollistaa myös lyhyempien katsojien esteettömän näkyvyyden lavalle hieman kauempaakin. Alueen kapasiteetti riittää isommallekin yleisölle mainiosti ja keikkaa saa seurata ilman tungosta äänestä tai näkyvyydestä tinkimättä. Erinomaista!
The Hellacopters tuntuu yhä nauttivan jokaisesta Suomen-vierailustaan ja täällä yhtye otetaan avosylin vastaan. Bändin livekunto tuntuu lähestulkoon paranevan vanhetessaan, joten mikäs siinä. Kyllä meille saa jatkossakin tulla!
Lue myös: Rockjyrä Helsingissä – Katso kuvat The Hellacoptersin keikalta