Teksti: Tami Hintikka
Harvoin näillä leveysasteilla visiteeraava Smashing Pumpkins toi 7000 ihmisen iloksi Aghori-kiertueensa maamme pääkaupunkiin. Edellinen Suomen-keikka oli vuonna 2013, eli tovi on vierähtänyt. Vaikka rundi onkin nimetty bändin viimeisimmän levyn Aghori Mhori Mein (2024) mukaan, niin illan setin pääosassa oli kolmekymppisiään viettävä Mellon Collie and the Infinite Sadness, jolta lohkaistiin peräti yhdeksän biisiä.
Laulaja-kitaristi Billy Corganin luotsaama ”Smässärit” jyräsi pari tuntia erittäin muhkealla kolmen kitaran vallilla. Perustajajäsenten Corganin ja James Ihan rinnalla livekokoonpanossa kolmatta kuusikielistä kurittaa Kiki Wong, joka veteli koko keikan ihailtavalla heittäytymiselllä. Ison livesoundin vahvisti ja varmisti rumpali Jimmy Chamberlin, joka ei soitintaan hipelöi, vaan iskee voimalla ja väellä. Myös livebasisti Jack Batesin instrumentti tärisytti tannerta.
Setissä oli rutkasti ysäriä, mutta tavallaan kyseistä vuosikymmentä löytyi myös lavarakennelmasta. Nykyään lähes vakiona olevia screenejä ei nähty, ja näin ollen ei kovin hyvin bändin jäseniäkään, varsinkaan kauempaa lavasta. Upeat ja monipuoliset valot valaisivat lavan lisäksi – usein jopa lavan sijaan – yleisöä, ja musikantit erottuivat hädin tuskin tummina silhuetteina. Bändi oli läsnä, mutta musiikin annettiin puhua.
Corganin nasaalinarina oli juuri kuten kuuluukin, ja bändi kaikin puolin kovassa vireessä. Vaikka katse oli melko tiiviisti 1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä, niin lavalla ei ollut mikään vanhoja viisuja väkipakolla veivaava muumiojengi, vaan juuri tässä hetkessä rouheasti ja vapautuneen oloisesti louhinut yhtye.
Smashing Pumpkinsin musiikki jutteli livenä varsin raskasta kieltä. Aghori Mhori Mein avauskaksikko Edin ja Pentagrams vyörytti illan käyntiin. Parin ensimmäisen biisin aikana yleisö vielä hieman ihmetteli, mutta kolmantena lähtenyt Siamese Dream -levyn (1993) Today sai jo aikaan isompaa liikettä ja kännykameraa ojoon. Siihen perään vielä Bullet with Butterfly Wings, niin johan kelpasi.
Levyllä raskaasti möyryävät kappaleet olivat keikalla vielä raskaampia. Kielisoitinten murinavalli tulvi yleisön päälle todella painavana. Lanauksen katkaisivat Corganin ja Ihan lyhyehköt ja leppoisat välispiikit sekä kepeämmät vedot, kuten upeasti soinut Disarm, Mellon Collie -hitti Tonight, Tonight sekä mainio versiointi Berlin-slovarista Take My Breath Away vuodelta 1986.
Illan avannut tanskalainen Myrkur on yhtä kuin multi-instrumentalisti Amalie Bruun, joka saa keikoilla ympärilleen muitakin jäseniä. Ei ole sattumaa, että juuri Myrkur lämppäsi Kurpitsoja, sillä Billy Corgan ja Bruun ovat ystäviä, ja yhteistyötäkin on tehty. Myrkurin kuulaana maalaileva ja toisaalta hetkittäin mustaan metalliin kallellaan oleva diskanttinen sahaus loivat sopivan ja kiinnostavan kontrastin lämmittelijän ja pääesiintyjän välille.
Smashing Pumpkinsin kaksituntinen oli kovaa ajoa. Keikan loputtua tajusi, että nyt on todistettu hurja veto, mutta kokonaisuuden sulatteluun menee tovi. Kuten todettua, Helsingin Jäähallin lauteilla ei rymistellyt mikään pölyttynyt reliikki, vaan verevästi ja antaumuksella vetävä ryhmä. Toivottavasti Pumpkinsin seuraavaa Suomen-vierailua ei tarvitse odottaa yli kymmentä vuotta.
Settilista: Edin / Pentagrams / Today / Bullet With Butterfly Wings / Muzzle / 1979 / Porcelina of the Vast Oceans / Sighommi / Take My Breath Away / Mayonaise / 999 / Disarm / Tonight, tonight / Cherub Rock / Where Boys Fear to Tread / Jellybelly / Bodies / Ava Adore / Stand Inside Your Love / Zero / The Everlasting Gaze
Lue myös: The Smashing Pumpkins ja Myrkur Helsingissä – katso kuvat