Progressiivisen metallin suurnimi Dream Theater aloitti Euroopan-kiertueensa Turun Logomosta, jossa yhtye vietti useamman päivän treenaten ja lämmitellen rundiaan varten.
Edellisellä vierailullaan marraskuussa 2024 Espoossa yhtye soitti kahteen väliajan erottamaan osaan jaetun kolmetuntisen konsertin. Logomossa sen sijaan progemetalli raikasi perinteisemmän rokkikeikan kaavan mukaan eli encorea lukuun ottamatta kaksi tuntia putkeen. Espoon-keikkaan verrattuna settilistaa oli muutenkin tuuletettu, sillä 14 kappaleesta vain kuusi kuultiin myös edellisellä visiitillä. Ilahduttavia nostoja olivat muun muassa vuoden 2013 nimikkolevyn The Enemy Inside, jota ei ole soitettu sitten 2014 eikä kertaakaan paluun riveihin tehneet rumpali Mike Portnoyn kanssa, sekä Take the Time Images and Words -klassikkolevyltä (1991). Tuoreelta Parasomnia-pitkäsoitolta oli Night Terrorin lisäksi ujutettu settiin myös Midnight Messiah, joka sujahti vanhempien biisien joukkoon vaivatta.
Allekirjoittaneen edellinen Dream Theater -livekokemus oli Images and Words -juhlakiertueelta Helsingin jäähallissa 2017. Tuolloin rummuissa oli perustajajäsen Portnoyn sijaan vuosina 2010-2023 kannuttanut ihmisrumpukone Mike Mangini. Kaikki kunnia Manginille, mutta kyllä Portnoy tuo henkisesti mukanaan jotain sellaista, mikä kaimalta puuttuu. Vaikka Portnoy äärettömän tarkka ja taitava onkin, on hän siltikin enemmän rockrumpali kuin atomikellon tarkkuudella nakuttava Mangini, mikä tuo soittoon kaivattua vastapainoa ja inhimillisyyttä kaikelle tekniselle kikkailulle.
Portnoyn nostattava vaikutus tuntuu heijastuvan myös muihin soittajiin, jotka tuttuun tapaansa hoitivat tonttinsa äärimmäisellä varmuudella ja taidolla. Vaikka synavelho Jordan Rudessin soitto tosin meneekin pahimmillaan jonnekin Kummeli– tai sirkusosastolle. Niitä hetkiä ei kuitenkaan ollut tässä setissä liikaa.
Positiivisimmasta yllätyksestä vastasi tällä keikalla kuitenkin laulaja James LaBrie, jota monet pitävät bändin heikoimpana lenkkinä. Mutta ainakin nyt kiertueen avauskeikalla virtaa piisasi ja ääni kulki komeasti, ainakin paremmin kuin edellisellä näkemälläni kerralla. Pisimpien instrumentaalipätkien ajaksi LaBrie sujahti tuttuun tapaan tukka hulmuten lavan taakse, mutta lyhyempien pätkien aikana solisti suorastaan riehaantui moshailemaan ja tekemään jumppaliikkeitä lavalla.
Yleisöä oli löytänyt DT:n rundin avauskeikalla ilahduttavan paljon, vaikka nyt oltiinkin kaukana periferiassa eli Turussa ja vielä arki-iltana. Logomo oli kooltaan bändille juuri sopiva: iso mutta silti tunnelmaltaan intiimi. Väkeä oli runsaasti, mutta permannolla mahtui silti kulkemaan enkä ainakaan itse törmännyt pahoihin ruuhkiin tai pullonkauloihin. Ilahduttavaa oli myös se, miten vähän ilmaan nostettuja puhelimia omaan näkökenttään osui. Muutama kuva ja lyhyt videopätkä siellä täällä, mutta muuten yleisö keskittyi – ihan omin silmin – siihen, mitä lavalla tapahtuu. Hyvä!
Dream Theaterin seuraavaa visiittiä joudutaan varmaankin odottelemaan tovi, mutta jos eteen aukeaa tilaisuus nähdä bändi keikalla, suosittelen lämpimästi tarttumaan siihen. Portnoyn paluu on selvästi tuonut kaivatun piristysruiskeen kaikkeen tekemiseen.
Teksti: Vesa Siltanen, kuvat: Kimmo Nurminen
