Tallinn Music Week
Tallinna, Viro
28.–31.3.2019
Teksti ja kuvat: Matti Komulainen
11. kertaa järjestetyssä Tallinn Music Weekissä (TMW) karsittiin viime vuosien rönsyilyä ja keskityttiin jälleen voittopuolisesti musiikkiin. Mukana oli toki tuttuun malliin kaikkea designista taiteeseen, mutta kokonaistarjonnassa pop, rock ja muu säveltaide nostettiin etusijalle.
Ohjelmaa ja lavojen määrää oli kutistettu reilulla kolmanneksella viime vuodesta, jolloin vietettiin tapahtuman kymmenvuotisjuhlia. Kattaukseen sisältyi silti 170 artistia 28 maasta eri puolilta maailmaa, joten ahkerimmallakin bändibongaajalla riitti haastetta.
Iso osa musiikkiklubeista keskittyi Telliskiveen ja sen ympäristöön. Uutena tapahtumien keskittymänä esiteltiin elokuussa 2018 avattu Viron taideakatemia EKA. Instituutio sijaitsee hipsterien suosimassa Kalamajassa, satavuotiaassa entisessä sukkatehtaassa, josta on muokattu funktionalismia ja modernia arkkitehtuuria henkivä konstruktio. EKA:ssa järjestettiin TMW:n konferenssiohjelma sekä yksi pitkän viikonlopun klubeista.
Tuvat täyttyivät usein ääriään myöten. Jo torstaina oli tunkua iltaklubeille, ja perjantain ja lauantain keikoilla monet estradit olivat täpönä ainakin Telliskiven alueella, jonka eri kolkissa soitettiin kaikkea metallista hiphopiin.
Kohdalle sattuneista orkestereista raskainta jyystöä edusti Apey & The Pea. Roheline Saalin metallibakkanaaleissa unkarilainen trio ruuvasi potikat yhdelletoista. Maanläheinen jytinä törmäytti Motörheadin junamaista draivia syvän etelän juurevaan boogieen. Moshaajaa riitti karvanaamakarpaaseista hillitymmin hiuksiaan huiskuttaviin daameihin, kaikki mustissaan.
PK räbäytti viroksi itseironisella kierteellä.
Hiphopissa taas on selvästi menossa murrosvaihe massojen hyppyyttämisen jälkeen. Esimerkiksi F-hoonen Must Saalissa dj/konemiehen taustoittama PK alias Joosep Vau miksasi flow’ssaan trapin minimalismia itseironiseen piiskaukseen, mistä viesti myös nörtihtävän hujopin lavakoreografia, joka toi mieleen David Byrnen neuroottisimmillaan.
Klubitsekkausten välimaastoon osui Kivi Paber Kääridissä rokannut Up The Sky. Virolaistrio räjäytti äänivallin jo soundcheckissä ja painoi mittarit punaisella setissäänkin. Laulaja-basisti Ken Einbergin sujuvien välipuheiden perusteella myös verbaalista ulosantia oli hiottu tosissaan. Kopla olikin kuin 2020-luvulle syöksyvä Jon Spencer Blues Explosionin ja Rage Against The Machinen parhaista puolista siinnyt räyhäsielu, mikä näytti koukuttavan kuppilallisen puolelleen heti kättelyssä.
Up The Skylta ei puutu puhtia lavalla.
Suomi-körmyjä ja uutta verta
TMW:n artistirosteri noudatti määräsuhteissa pitkälle viime vuosien linjaa. Virolaisia akteja oli listoilla eniten, 70 kappaletta, ja suomalaisiakin oli kaikkiaan 14 esiintyjää.
Meikäläisistä 30-vuotista taivaltaan juhliva Stupido Records oli varannut torstaiksi F-hoonen Must Saalin. Nimikkoiltamissa soittivat tuoreet tulokkaat Henna Emilia & Houreet ja Pastis sekä konkariklikki Pelle Miljoona United. Isäntämaan legenda J.M.K.E. täydensi palettia todistaen osaltaan Stupidon perustajan Joose Berglundin näkemyksellistä sainauspolitiikkaa.
Henna Emilia & Houreet edusti kolmekymppisen Stupidon illassa tuoretta geenipoolia.
Esimerkiksi Henna Emilia & Houreet vetosi täyteen pakkautuneeseen klubiin pirskahtelevan kitarasurinan ja hellyttävän naivismin yhdistelmällään, joka oli seisauttanut kuulolle paitsi monenmoista kutsuvierasta, myös ainakin yhden ulkomaisen promoottorin.
Pelle Miljoona United esiteltiin paikallisille totuudenmukaisesti suomalaisen punkin legendana, jonka lauluja laulettiin Itämeren pohjois- ja etelärannalla jo kylmän sodan aikakaudella 1970- ja 1980-luvulla.
Paikalle oli hakeutunut paitsi iän puolesta Pellen tahtiin jo konkarin alku-uralla pogonneita, myös nuorempaa polvea, joka näytti ottavan punkin DIY-sanoman vastaan avosylin. Ja mikä ettei, settilista oli hitikäs, ja klassikot kuten Pelko ja viha ja Juokse villi lapsi toimivat Must Saalin täyttäneeseen elävään materiaaliin tehokkaasti.
Suomesta purjehtivat Rääveliin myös muun muassa folkpop-duo Karinan Karin Mäkiranta ja Helmi Tikkanen, proge-roots-partio Trees sekä kosmopoliitti Jimi Tenor. Hänet oli kutsuttu toteuttamaan paikallisten opiskelijoiden kanssa projekti Hombla Kjurr, tuloksena äänitaidetta tee-se-itse-instrumentilla.
Asialinjasta oppia
Konferenssiohjelma avasi taiteiden vaikutusta talouteen perjantaina ja lauantaina. Ohessa pureuduttiin musiikkialan ansaintalogiikkaa monista näkökulmista lisensoinnista klubitoimintaan ja festivaalin organisoinnista streamaamiseen.
Jennifer Masset avasi Spotifyn työkaluominaisuuksia Tallinn Music Weekillä.
Yleisöä riitti musiikkialan vaikuttajista tapahtumaorganisaattoreihin. Paikalle oli hakeutunut myös luovien alojen opiskelijoita Suomea myöten, soihan TMW mahdollisuuden kuulla mitä moninaisimpia oman alansa huippuja Spotifyn väestä säveltäjiin ja elokuvantekijöihin.
Spotifyn indie-sektorin portinvartija Jennifer Masset esitelmöi esimerkkilähtöisesti, miten maailman tunnetuinta musiikkiportaalia voi käyttää artistin uran kehittämiseen ja fanien sitouttamiseen. Samalla hän päivitti tietoa Spotifyn asemasta maailmassa.
Barry Adamson oli 11. Tallinn Music Weekin konferenssiohjelman puhujia.
Keskustelutilaisuuksista kiinnostavimpia oli puolestaan multitalentti Barry Adamsonin kaksi sessiota. Ensimmäisessä Manchesterin kasvatti kertoi vaiheistaan Magazinen ja Nick Cave & the Bad Seedsin riveissä sekä siitä, miten oman ulkopuolisuuden kanavoiminen musiikkiin muodostui samalla oman luovuuden avaimeksi.
Paikalle oli hakeutunut pitkäaikaisia faneja, kuten Liikkuvista lapsista, Nylon 66’ersistä ja Vihan munasta tunnettu Harri-Tapio ”Hoss” Siivonen, jonka mielestä Adamson on maailman parhaita basisteja jo nuoruuden saavutustensa perusteella.
TMW:n soundtrackpanelin taiteilijoita olivat Barry Adamson, Iain Forsyth ja Jane Pollard.
Toisessa sessiossa Adamsonin kanssa lavalle astuivat Iain Forsyth ja Jane Pollard. Brittiläisen kirjoittajan ja taiteilijan Zoë Howen johdolla kolmikko avasi näkemyksiään musiikin merkityksestä valkokankaalla, onhan Adamsonin teoksia kuultu muun muassa David Lynchin, Oliver Stonen ja Derek Jarmanin filmeissä, ja työpari Forsyth & Pollard tunnetaan Nick Cavesta tekemästään elokuvasta 20,000 Days on Earth (2014).
Etunojassa kesäfestareille
Tulevan sesongin festareista esittäytyivät TMW:ssä muun muassa Jazzkaar ja Viljandi Folk. Jazzkaar on lajissaan Baltian suurin ja kaunein, ja lisäksi se täyttää tänä keväänä 30 vuotta. Sen nimikkoillassa Telliskiven Vaba Lavalla kuultiin kahdeksaa esiintyjää, joukossa myös suomalaisia jazzin ammattilaisia kuten kosketinsoittaja Sid Hille, basisti Jori Huhtala ja rumpali Markku Ounaskari.
Valikoima paitsi vinkkasi huhtikuiseen festivaaliohjelmaan, myös peilasi uusimman jazzin lähestymistapojen rikkautta. Esimerkiksi pianistit Kirke Karja (Captain Kirke and the Klingons), Kadri Voorand (In Duo with Mihkel Mälgand) ja Madis Muul (Madis Muul Hextet) näyttivät osuuksissaan, miten eri tavoin klaviatuuria voi työstää.
Kirke Karja on myös tulevan Jazzkaarin tähtiä.
Basisti Janno Trump (ei sukua) vuorostaan väläytti instrumenttinsa mukautuvuutta sekä fuusioyhtye JT Conceptionin päällikkönä että Maarja Aarman soul-hehkutuksen ahjon lietsojana.
Viljandin perinnemusiikin festivaali on niin ikään sarallaan maanosan pitkäikäisin ja mittavin katselmus. Sen heinäkuisen 27. edition rosterista Vaba Lavalla kävivät heittämässä työnäytteet muun muassa luupatun munniharpun virtuoosi Cätlin Mägi, kanteletta nelikätisesti soittava Duo Ruut, folk-hevin tehokaksikko Riffarrica sekä monimielisen lavahabituksensa perusteella Latvian etno- Spice Girlsistä käyvä Tautumeitas.
Tautumeitas modernisoi folkia Tallinn Music Weekillä.
Lisäksi roots-tarjonnassa säväytti Roheline Saalin Intsikurmu-bileissä soittanut Puuluup, joka on niin ikään tulevan Viljandin folkkarien artisteja. Viime vuonna kaksikko koukutti saman tapahtuman kirkkokeikalla Pekko Käpin kanssa. Nyt yleisö otettiin ”pelkän” kaksikon voimin. Yhtä kaikki efektoidut jouhikot houkuttelivat salillisen polkkaamaan.