Arvio: Ahti Kulon musiikissa sarastaa ikuisen kesän toiveikas valo

Kulon Ikaros on parhaalla mahdollisel­la tavalla lapsekkaan kursailematon albumi.
Arvio julkaistu Soundissa 10/2025.
Kirjoittanut: Catharina Herlin.

Arvio

Ahti Kulo
Ikaros
Omakustanne

Lääkkeeksi maail­mantuskaan määrään Ahti Kulon musiikkia: siinä sarastaa ikuisen kesän toiveikas valo, jonka kajossa askelletaan kiireettä ja luottamuk­sella.

Kulon muovaamissa maisemis­sa maaginen realismi kulkee käsi kädessä maanläheisten utopioiden kanssa. Niiden kirkkaissa väreissä hehkuvat poukamat tarjoavat suo­japaikan kyynisyyteen kyllästyneille kulkijoille.

On tullut aika lentää jonnekin, missä voin vihdoin hengittää”, Ahti Kulo laulaa Ikaros-levyn nimikko­biisissä. Syksyllä 2023 debyyttinsä julkaisseen artistin toinen albumi onkin täynnä ilmaa. Vaivattoman leikkisässä ilmapiirissä kappaleilla on tilaa viipyillä ja laajeta itseään tutkiskeleviksi luupeiksi, joiden ei soisi päättyvän lainkaan.

Albumin rikkobiitistä inspiroi­tunut tuotanto on kokovartalo­kokemus. Sarastus-kappaleessa myönteisesti kelluva melodia saa seuraukseen ihanasti rahisevan samplen, joka hellii kehoa. Sykli-biisin junnaava särinä levittäy­tyy säteilynä solutasolle saakka. Kaukana-kappaleen eloisat rummut takovat rintakehästä esiin puhdas­ta iloa.

Ikaros on parhaalla mahdollisel­la tavalla lapsekkaan kursailematon albumi. Kuin olisi metsäneläinten järjestämissä kilteissä reiveissä, joissa voi milloin tahansa pujahtaa kellimään kamujen kanssa riippu­mattoon.