Bollnäsin power metal -partio Bloodbound suorittaa perusvarmasti. Parikymppisen yhtyeen tyyli on muuttunut vuosien saatossa aiemmasta raskaammasta, heavymetallisemmasta ja – uskaltaisinko sanoa – omaperäisemmästä ilmaisusta kohti metritavarapoweria. Isoimmat paisuttelut on tosin sälytetty vain kosketinsoittajan vastuulle.
Yhdestoistakin pitkäsoitto kilkattaa rivakanraikasta laukka- ja tukutuku-biittistä voimaheviä ennestään tutuin ideoin, ajoittain huilulla ja vieraslaulajalla maustettuna. Pitkään ihan persoonallista synkkää fantasialyriikkaa tuottanut bändi lukittautui Tales of the Northilla (2023) viikinkiaikojen sotatarinoihin, ja samoilla tantereilla tolskataan myös Field of Swordsilla.
Patrik J. Sellebyn kovasti Hammerfallin Joacim Cansilta kuulostava laulu ajaa asiansa muttei säväytä. Säveltäjä-kitaristi Tomas Olssonin Helloweenin, Stratojen ja Avantasian hengessä kulkevat nopeaotteiset riffittelyt sekä neoklassisina sinkoilevat soolot toimivat toisinaan, mutta joskus ne vain hämmentävät.
Soitto on muodollisesti pätevää ja rallattelu ajoittain jopa melodisesti nokkelaa, mutta valitettavan vähän siitä jää mieleen.