Drudkhin suurena ystävänä tartuin käsiteltävään albumiin heti, kun minulle valkeni, että Windsweptissä soittavat ukrainalaisbändistä tutut muusikot.
Sisarusyhtyeen vaikutuksen myös kuulee, vaikkeivät orkesterit missään nimessä kaksosia olekaan. Windswept on niistä huomattavasti humppaisempi, ja siinä missä Drudkh loihtii tunnelmiaan luonnosta ja melankolisemmista lähteistä, ensin mainittu veistelee selvästi rivakampaa ja suoraviivaisempaa folk-elementeillä maustettua black metalia.
Alkuun olin kuulevinani biisien taustalla vaikka minkä maailman munniharppua, mutta aikani höristeltyäni totesin, että kyseessä lienee vähän rautalankaisempi bassosoundi. Soiton melskeessä pellit helisevät ja pimpparaudat kilisevät, siltä se ainakin tuntuu.
Albumi tarjoaa oikein kelvollista keskitason black metalia, mutta kenties suuret Drudkh-saappaat koituivat omalta osaltani kohtalokkaiksi. Odotukseni olivat hieman lopputulosta kovemmat, ja vertailulta on vaikeaa välttyä.
Ei The Devil’s Vertep missään tapauksessa huono ole, ja erityisesti ukrainalaisen black metalin ystävien kannattaa ottaa levy ilman muuta haltuun.