Arvio: Edenbridgen fantasiapower on väärällä tavalla raskasta kuunneltavaa

Kun biisit laahaavat melankolian suossa, rämeessä rämpi­vät myös kuuntelijan fiilikset.
Arvio julkaistu Soundissa 11/2025.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Edenbridge
Set the Dark on Fire
Steamhammer

Sinfonista fantasia­poweria toimittava Edenbridge erottui alku-urallaan muista new age -musiikista ammentavan kitaristi-kosketinsoit­tajansa Lanvallin omaperäisen sävellystyön sekä naiivin viattomal­ta kuulostaneen laulajansa Sabine Edelsbacherin voimin.

Avaintekijät ovat itävaltalaisbän­dissä läsnä sen 12. albumillakin. Sä­veltäjänsä mieltymys proge- ja elo­kuvamusiikkiin on kuitenkin vienyt Edenbridgen suuntaan, jossa biisit ovat pikemminkin pompöösejä modernin klasarin ja sinfometallin risteyspisteestä polveilevia teoksia kuin mukaansatempaavia ralleja. Samalla Edelsbacherin kouliintu­neemmasta äänestä on kadonnut kaikki kiinnostavuus.

Omaperäisyys nostaa päätään nätissä joskin ylipitkässä Our Place Among the Starsissa, mutta enim­mäkseen Set the Dark on Fire on ylisuoritettuine syntsasooloineen väärällä tavalla raskasta kuunneltavaa. Eksoottisia sävyjä tuovat muun mu­assa erikoiset jousisovitukset sekä lä­hinnä kuriositeeteiksi jäävät dulcimer, swarmandal, monochord ja sähkösitar, mutta ei auta. Kun biisit laahaavat melankolian suossa, rämeessä rämpi­vät myös kuuntelijan fiilikset.

Muut artistin levyarviot