Kun Tiktakista ja The Rasmuksesta tutun Empun soolodebyytin avausraita Melissa soi, on vaikea olla miettimättä, että tuleekohan tästä yhtään mitään. Ilokseni voin kertoa, että kyllä tulee. Kömpelön Anssi Kela -pastissin jälkeen alkaa albumi, joka kasvaa kuuntelukertojen myötä ja viljelee vaivihkaisia korvamatoja kertosäe kerrallaan.
Emppu Suhonen tunnetaan ensisijaisesti kitaristina, mutta soolonimen alla mainetta rakennetaan laulunkirjoittajana, ei kepittäjänä. Valtaosa biiseistä rakentuukin akustisen kitaran ja elektronisten vivahteiden varaan. Aina elementit eivät kohtaa sovussa: Uusia tatuointeja -vedossa mainio akustinen pop törmää moderneihin mausteisiin keula edellä kirskuen. Sen sijaan viileä Alppila saa voimansa juuri kertosäkeen konerummuista.
Vaikka yhdentoista kappaleen sekaan mahtuu pari hutia ja miksausjälki jättää ajoittain toivomisen varaa, Herätä Helsingin yö lopulta voittaa puolelleen vahvoilla melodioillaan. En osaa viheltää, Pidän sulle seuraa, Muutaman dollarin jumala ja tyylikkäästi 2000-luvun alkupään suuntaan nyökkäävä Ääretön kaivautuvat ihon alle ja saavat palaamaan levyn pariin.
