Voisin kuunnella Johanna Kurkelaa laulamassa mitä vain. En usko, että kaipaisin edes säestystä. Ilmankos kuuntelen vuosittain Auri- ja Altamullan Road -yhtyeitä sekä Kurkelan sooloja ja joululevyä.
Eye of Melian on Kurkelan ja Delainin Martijn Westerholtin yhtye. Toivoin pitkään, että tästä projektista muodostuisi jotain suhteellisesti raskaampaa eli melodisesti metallisempaa. Forest of Forgetting -albumilla kuullaan kuitenkin Tolkien-maailmoista ammentavaa tunnelmointia, jonka pääosassa ovat koskettimet ja ihmisäänet.
Musiikki on kaunista. Siis niin kaunista, että liikutaan jo rajoilla, onko se liiankin liisteristä. Kaikkialla kimmeltää, ja tässä satumaailmassa vaeltaessaan huomaa pohtivansa, onko itse hieman liian kyyninen heittäytyäkseen täysin Eye of Melianin maailmaan. Vai onko musiikki vain liikaa.
Todellisuus piilee jossain välimaastossa. Eye of Melian kaipaisi dynaamisuutta. Varjoja valojen vastakaiuiksi. Nyt albumi lipuu läpi liiankin kirkkaasti paistatellen. Tämä musiikki saattaa toimia monelle kuulijalle täydellisenä eskapismina, mutta itse kaipaisin kaiken jumalallisuuden keskelle säröä – sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.