Charli XCX elää todeksi sitä, että poptähteys on mahdollista saavuttaa varsin kokeellisella musiikilla. Konventioista ei tarvitse piitata, kunhan niitä ymmärtää. Valtavirrasta hieman vasemmalle positioitunut FKA Twigs ymmärtää. Vielä Eusexua ei ole hänen Bratinsä, mutta kyseessä on albumillinen popmusiikkia, joka kurkottelee suuntiin, joista tuntuu löytyvän aidosti mahdollisuuksia erottua ja olla mielenkiintoinen.
Saatamme olla poptimismin päätepysäkillä, kun listaan naama peruslukemilla, että ne suunnat ovat eurodance, brittiläinen klubimusa, Kate Bush ja Madonna.
Twigsin laulu on hänen kolmannen levynsä tärkein elementti. Ilmaisu on yhtä aikaa haurasta ja voimakasta, ja yhdestä äänteestä välittyvä tunteiden skaala on musertava.
Levyn alkupuolisko on lähes viiden tähden biisien kimara. Girl Feels Good sopisi Madonnan Ray of Light -levylle. Perfect Stranger on saman aikakauden 2-stepiä, Room of Fools lähentelee teknoa. Sticky lainaa Aphex Twiniltä, Drums of Death muistuttaa Sophiesta.
Twigs on jakanut haastatteluissaan useita eri versioita siitä, mitä ”eusexua” tarkoittaa. Esimerkiksi hetkeä juuri ennen orgasmia. Levyn kuuntelun kanssa parhaiten yksiin menee kuvailu klubilla tanssimisen euforiasta, jonka vapauden ryöpyn ja jännitteen kasvun näennäinen epäsuhta saa aikaan.
