Levyn otsikko ja kansi kertovat paljon. Alkuperäinen Cabin in the Sky (1943) on musikaaliklassikko ja afroamerikkalaisen musiikkikulttuurin kulmakivi. Nykymittapuulla hirmuisen hiphop-kulttuurikylvyn tarjoavan De La Soul -paluulevyn kansitaide on puolestaan suoraa lainaa gospelin kultakaudelta, 1950–60-luvulta.
Edustamansa taidemuodon ikiklassikoihin ja mullistajiin kuuluva ryhmä ei kuitenkaan tarjoa tylsää historialuentoa vaan elävästi funkkaavan matkan toisenlaisen räpin arvomaailmaan ja esteettiseen sfääriin.
Levy kumpuaa valtavasta menetyksen tunteesta. Trion jäsen Trugoy the Dove kuoli, kun tätä kymmenettä De La Soul -albumia väsättiin. Hän on kuitenkin vahvasti läsnä paitsi hengessä myös ihan konkreettisesti. Cabin in the Sky ei ole kuitenkaan suruista tehty vaan aidossa daisy age -hengessä ilotteleva, leikkisä albumi.
Jos sydän sykkii vuosikertahiphopille, tämä levy on mannaa taivaasta. Vakiopartneri Supa Dave West sekä legendat Pete Rock ja DJ Premier ovat tuottaneet mahtavaa gospel–soul–jazz-sampleherkkua. Omahyväisyydestä kumpuavan steriilin hittiräpin geneeristä äänimaisemaa vasten vinyyleiltä ryystetty syvä funk ja sielu on silkkaa balsamia.
Liki 40 vuotta sitten perustettu yhtye operoi totta kai vahvasti nostalgiataajuuksilla, ja epäilemättä suuri osa De La Soulin orgaanisen soundin edessä nirvanaan vaipuvista on 1980–90-luvun räppiin jo valmiiksi hurahtaneita. Taidokasta komiikan ja älyllisyyden sekoitusta tarjoileva kopla vieraineen tuottaa kuitenkin tässäkin ajassa kutinsa pitävää musiikkia.
