Arvio: Kesäfestareilla Aino & Hajonneet saattaa toimia, mutta levymuodossa on niin ja näin

Melodiseksi punkrock-ja voimapop-bändiksi itseään kutsuva Aino & Hajonneet julkaisee jo kolmannen albuminsa Enemmän kuin mitään muuta. Intoa ja esikuvia rokkibändillä riittää, ja innostus musiikkiin huokuu kappaleista. Toisinaan ne jopa tanssittavat.
Näinkin pitkälle edenneeltä bändiltä odottaisi kuitenkin laadukkaammin tehtyä ja tuotettua musiikkia. Kokonaisuudessaan levy kuulostaa lähinnä kavereiden kanssa musiikkiluokalla tehdyltä tai autotallissa perustetun bändin omakustanteelta.
Jo ensimmäiset kappaleet alkavat ja päättyvät samalla tavalla, mikä ei herätä suurta kiinnostusta kuunnella levyä eteenpäin. Joitakin helmiä kuitenkin löytyy. Rokkirallatus Järki lähtee erottuu edukseen, vaikkakin sen jälkeinen Hysteria on nimestään huolimatta lähinnä väsyttävä. Lopetusbiisi Värivaloja & shampanjaa jättää ihan hyvän maun suuhun.
Jos Aino & Hajonneet soittaisi kesäfestarin pikkulavalla sopivasti isojen artistien esiintymisten välissä, voisin mennä kyllä katsomaan. Mutta menisinkö varta vasten yhtyeen keikalle? Tämän diskografian perusteella tuskin.