Seitsenhenkisen Vimman kolmas albumi on kiinnostava ja monipuolinen eri tyylilajien ja sanoitusten kokonaisuus. Viulut, kitara, piano, basso, rummut ja laulu soivat sopusoinnussa, ja kappaleissa kuuluu niin punkin, junkan, folkin kuin popinkin rytmejä.
Mukana on riehakkaita ralleja (Kapina on kuumaa) ja haikeita hitaita (Sä et voi muuttaa mitään), joiden tahdissa voi kuvitella hyppivänsä tai keinuvansa kesäfestareilla. Kunhan ne esitetään yhtä vahvasti kuin levyllä.
Kuolematon yhdistelee erinomaisesti perinteistä kansanmusiikkia ja elektronista indiepoppia. Lyriikat eivät kuitenkaan ole tyypillisiä kummallekaan lajityypille, vaan yhtyeellä on myös painavampaa sanottavaa.
Vimma haluaa olla muutakin kuin festaribändi ja tuoda sanoituksissaan esille tärkeitä teemoja. Kappaleissa muistutetaan luontokadosta ja ilmastokatastrofista sekä puhutaan rauhan merkityksestä. Pestään kädet näpäyttää niin kuluttajia kuin päättäjiä: ”Ihan sama, miten maailma kestää, kaikki synnit me viherpestään.”
Itseäni tosin ei vakuuta, että nämä asiat kerrotaan huonolla suomella ja puhekielellä. ”Ei tarvi olla laiffi tyyris, kun eletään tän kaaran kyydis”, ”Tarviin lisää tyyppei, jotka osaa rakastaa” ja niin edelleen. Toivottavasti tämä tyyli vetoaa joihinkin, tärkeällä asialla kun ollaan.