White Baroness on muun muassa Morgalista tuttujen muusikoiden uunituore bändi ja War Chariots kokoonpanon debyyttialbumi. Vaikka kaikki kiiltelee uutuuttaan, musiikissa kuuluvat vankka tausta ja riuska tekemisen meininki, eikä ensiaskeleiden haparoinnista ole tietoakaan.
Tahti on rivakka alusta loppuun – jopa siinä määrin, että johonkin väliin kaipaisi ehkä pientä suvantovaihetta, että ehtisi vähän hengittää. Onhan maailmalla jo nojailijoita ja huokailijoita, mutta pieni tempovaihtelu saattaisi tehdä paahdosta vielä nautittavampaa.
Laulaja Magister Salax D’Volta osuu miellyttävän raa’alla tyylillään juuri meikäläisen makuhermoon. Kun tehdään black metalia, turhat tekniset kikkailut ja äänihuulten hunajahoidot voi puolestani heittää jontkaan ja antaa palaa tuutin täydeltä.
Levyn musiikki on muutenkin positiivisella tavalla orgaanista, eikä jokaista iskua ja sointua ole hinkattu matemaattiset laskelmat kourassa täydellisen nuhteettomiksi. Karheus se on joka näissä hommissa kannattaa.
Normaalisti nautin mustan metallini hieman hidastempoisempana, mutta tässä on tiukka poikkeus sääntöön. Jää varmasti soittoon arvion jälkeenkin.