Arvio: Liisa Akimofin lempeästi kujeileva ääni luo turvallisen olotilan – Miten asiat oikeesti on? -levyn kappaleissa on runsaasti absurdiutta ja huumoria

Diskoisa poljento ja kauniit melodiat kietoutuvat arjen totuuksiin.
Arvio julkaistu Soundissa 2/2026.
Kirjoittanut: Virpi Päivinen.

Arvio

Liisa Akimof
Miten asiat oikeesti on?
Huopalahden Huvitus

Liisa Akimofin mainio paluulevy saa jatkoa. Miten asiat oikeesti on? -albumilla diskoisa poljento ja kauniit melodiat kietoutuvat arjen totuuksiin. Suomen synnystä kertovassa Pläntti-kappaleessa lauletaan suurista asioista kuten ilmaston lämpenemisestä ja maaperän kohoamisesta tavalla, joka tuntuu yllättävän intiimiltä. Erikoiskahvit, salaattiannokset -biisissä kahvilatilanteesta rakentuu psykologinen trilleri.

Akimofin lempeästi kujeileva ääni luo kuulijalle turvallisen olotilan. Kappaleissa on runsaasti absurdiutta ja huumoria. Ajatus siitä, että joku on ostanut netistä vahingossa kanoja, on yhtä aikaa arkinen, outo ja koominen. Kolme kanaa ja kukko toimii paitsi hauskana kertomuksena myös funkjazz-ilotteluna.

Levyn puolivälissä meno villiintyy. Tarttuvat melodiat pakottavat hoilaamaan mukana, enkä malttaisi pysyä paikoillaan. Pinttyneitä sukupuolirooleja käsittelevät Lakkoon! ja Vain miehet osaa grillata tihkuvat osuvaa ironiaa. 2000 litraa omenamehua on sovituksellisesti runsas ja antaa taitavalle soittajistolle tilaa loistaa.

Päätösbiisi Näköala tulevaisuuteen vie levyn psykedeelisen rockin puolelle jättäen valoisan jälkitunnelman.