Lorna Shorella on näytön paikka. Bändin nousukiitoon ampunut Pain Remains (2022) kaipaa yhtä päräyttävää seuraajaa. Ja voi hyvänen aika, että I Feel the Everblack Festering Within Me lunastaa – riffien tarttuvuudella, äärimetallin rajojen rikkomisella ja erityisesti säästämällä hurjimmat paukkunsa loppuun.
Faneille kotoisia sävelkudelmia löytyy lähes joka biisistä, ja breakdownit aiheuttavat situs inversuksen. Will Ramosin pipi ääntely, Austin Archeyn poravasarointi ja biisiseppä Adam DeMiccon tyylikäs kitarointi ovat syystäkin viraaleja aiheita. Lorna Shoren taikana ei kuitenkaan ole muusikkous, vaan bändin aiheuttama tunnehyöky.
In Darknessissa käytännössä kaikki – kuorot, sinfonisuus, kertsi ja soolo – saavat haukkomaan henkeä. Optimistisissa Unbreakablessa ja Lionheartissa sinfo-deathcore kohtaa riemastuttavasti power metalin. Murheisen Glenwoodin liidit palavat aivopoimuihin kuin polttomerkki.
A Nameless Hymn on kuin Hellfiren jatke, ja naisäänen koristama Forevermore on selvästi Pain Remains IV. Kun biisi vaipuu sellon säestämänä aaltoihin, olen liikutuksesta vapiseva ihmisraunio. Tähän ei pysty kuin Lorna Shore.
