New Jerseyn Lorna Shoren Immortal on valopilkku jo kauan omaa kuoppaansa kaivaneessa deathcoressa. Kyllä, tavalliseen tapaan laulajan työkalut ovat vatsanpeitteistä asti resonoiva ördä sekä kivuliaat pig-squealit. Ja juu, näidenkin biisien breakdownit ovat genreperinnettä seuraten niin ruhjovia, että niiden kuuntelemisestakin tulee mustelmia.
Mutta kun konventionaaliseen deathcore-soppaan lisätään Dimmu Borgir -tyyliset sinfonisuudet ja kuorot sekä aimo nivaska laakista päähän porautuvia kitaralickejä joiden soundilla voisi viiltää kurkun auki korvasta korvaan, Immortalista tuleekin jotain ihan muuta kuin tavallinen deathcore-lätty.
Immortal on, kuten jenkki sen sanoisi, game changer – monumentaalinen kolossi, jossa yhdistyvät tekninen ja melodinen death metal, orkestroitu äärimetalli, epäinhimillinen ördä ja brutaali deathcore. Levy kestää vain kolme varttia, mutta sekin on pitkä aika ottaa tauotta turpaansa.
Tässä korjataan nyt ainakin meikäläisen asenteita deathcorea kohtaan. En ole ikinä saanut genrestä mitään, vaan minusta se on aina ollut vain itsetarkoituksellista naamaan potkimista ja epämusikaalista kilvoittelua kohti äärimmäistä raskautta. Lorna Shoren Immortal on majesteettinen, musikaalinen vaihtoehto deathcorelle ja edistysaskel genressään.
