Vaikka Lucy Dacusista tuli indiestara supertrio Boygeniousin jäsenenä, omassa kirjanpidossani hän on modernin lauluntekijäskenen raskassarjalainen riippumatta paljon huomiota saaneesta Julian Baker–Phoebe Bridgers -kimpasta. Vuonna 2021 ilmestynyt Home Video -albumi oli mestariteos, jonka lauluissa äly, huumori ja sielukkuus kanavoituivat poikkeukselliseen kielelliseen terävyyteen ja vahvaan melodiavainuun.
En tunnustaudu fanisedäksi, mutta odotukset legendaariselta Matador-indiemerkiltä ison korporaation artistiksi siirtynyttä Lucya kohtaan olivat kovat. Hiotusta tuotannosta päätellen joku muukin odottaa tältä levyltä paljon.
Nyt artisti ja tukijoukot ovat selvästi halunneet tiristää levy levyltä kypsyneestä estetiikasta enemmän tehoja. Puleeratumpi soundi ei kuitenkaan muuta sitä, mikä Lucy Dacusissa on parasta: hänen musiikkinsa voima on itse kappaleissa ja niiden yksityiskohdissa.
Vaikkapa Ankles on mahtava tyylinäyte siitä, miten mestari puristaa konkretiasta ja ruumiillisuudesta pakahduttavan rakkauslaulun. Lucy Dacus on taituri sanoja pakenevien tunnevyyhtien kuvaajana.
