Arvio: Melody’s Echo Chamberin Unclouded on musiikkia nautinnon ja rentoutumisen hetkiin

Pulahdus unen ja valve­tilan väliselle rajavyöhykkeelle on nautinnollista kuunneltavaa, mikäli hyväksyy Me­lody Prochet'n pehmeydessään jyrkän estetiikan.
Arvio julkaistu Soundissa 11/2025.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

Melody's Echo Chamber
Unclouded
Domino

Me kaikki olemme varmasti nautis­kelleet elokuvista, jotka toimivat puhtaasti vangitsevan tunnelman ja visuaalisuuden varassa. Jos joku kysyy, mistä elokuva kertoi, tulee hiljaista. Ranskalaismuusikko Me­lody Prochet’n neljäs Echo Chamber -albumi Unclouded on tällaisen leffan musiikillinen vastine. Huip­puluokan spesialistijoukkion kera toteutettu pulahdus unen ja valve­tilan väliselle rajavyöhykkeelle on nautinnollista kuunneltavaa, mikäli hyväksyy Melodyn pehmeydessään jyrkän estetiikan.

Unclouded seisoo popkentän eskapistisella laidalla. Melody Prochet’lla on varmasti omat vil­pittömät pyrkimyksensä laulun­tekijänä. Levyn japanilaiselta animaatiogurulta Hayao Miyaza­kilta lainattu otsikko viittaa mes­tarin ajatukseen, jonka mukaan maailma tulee nähdä ilman vihan muodostamia pilviä. Melody itse kertoo liikkuvansa teksteissään reaalimaailman ja satujen välillä. Rohkenen kuitenkin väittää, että hänen musiikkiaan on vaikeaa kuunnella tekstit edellä. On paha sanoa varmuudella, mitä valta­van kaikupilven keskellä ihanasti hönkäilevä laulu kertoo meille. Toisaalta: kuka kelailee täydellistä jälkkäriannosta syödessään sen ravintosisältöä?

Tämä on musiikkia nautinnon ja rentoutumisen hetkiin. Kuvitte­len itseni pikkuhiprakassa luurit korvilla kylpypaljussa, oransseilla linsseillä varustetut aurinkolasit päässä taivaalla lipuvia pilviä ihai­lemassa. Ou jee! Kaukana kavala maailma. Jos musiikki luo tilan päiväunille, mitä pahaa siinä on? Onneksi aina ei tarvitse tilittää.

Melody’s Echo Chamberin ar­vottamista ohjaa myös se, miten kuulija suhtautuu retroiluun. Me­lodyn ja taustatiimin tyyli-ihan­teet lepäävät nimittäin todella napakasti 1960–70-luvulla. Jos sydämestäsi löytyy sopukka Serge Gainsbourgille, pehmopsykede­lialle, huumaavia jousikuvioita jazzhiippailuun yhdisteleville lef­fasoundtrackeille ja vanhan kou­lun räppituottajan kuolaamaan saaville klassikkobiiteille, älä missaa tätä levyä. Nyt liikutaan retropopin jedimestariluokassa.

Levyn tuottaja on eksoottisen psykedelian ja funkyn outoviih­teen ruotsalaisässä Sven Wunder. Länsinaapurista ovat mukana myös Dungenin kitarajumala Reine Fiske, Dina Ögonin sikatyylikäs kitaristi-säveltäjä Daniel Ögren ja samai­sen orkesterin samettibasisti Love Orson. Mehukasta boom bap -vibaa tuo muun muassa Madlibin ja DJ Shadow’n kanssa touhunnut The Heliocentrics -konkari Malcolm Cat­to rumpuineen. Levyn päätösraidan on tuottanut uusvanhan soulin kultasormi Leon ”El Michel’s Affair” Michels.

Ranskalaisen popin kulta-ajasta muistuttavan huokailulaulun taituri on ansainnut hurmaavalle musiikil­leen loisteliaat puitteet.