Elämme ajassa, jossa teknologiset mullistukset luovat yhä uusia tapoja tuottaa niin taidetta kuin jokapäiväistä ihmiselämää. Ei olekaan ihme, että menneeseen katsominen on monelle mieluista puuhaa.
Oli retromusiikista mitä mieltä tahansa, tuskin löytyy ketään, joka voisi kiistää Michael Bleun tuottaman vintagesoundin erottuvan edukseen kylmässä, algoritmien dominoimassa maailmassa. Levyn kappalemateriaali voisi olla lukittu aikakapseliin joskus 1960–70-luvulla ja määrätty avattavaksi vasta nykypäivänä. Niin autenttisia sen estetiikka ja kuulokuva ovat.
High School Drama on edeltäjäänsä Futuristik Soulia seesteisempi, ilmavampi ja maanläheisempi. Mukana on kevyitä instrumentaalivälipaloja, kuivaa rumpusoundia, laajaa instrumenteilla maalaamista ja upeita laulusovituksia. Harva suomalaisartisti käyttää lauluääntään yhtä uskaliaasti ja tyylitellysti. Yhtä harva pitää tarkkaa sovitustyötä yhtenä instrumenttina muiden joukossa.
Vaikka Michael Bleun musiikki lokeroituu tietoisen tyylivalinnan vuoksi tiukkaan laatikkoon, High School Drama on jälleen pätevä puolustuspuhe ihmisen tekemän taiteen arvolle ja kauneudelle
