Levykokonaisuuksiin ja niiden sisäisiin narratiiveihin nähdään entistä vähemmän vaivaa. Kotimainen populaarimusiikki on monella tapaa hyvin homogeenistä, mutta pinnan alla jäävuori on laajempi.
Michael Bleun viides studioalbumi retroilee tuttuun tapaan, mutta läsnä on jotain entistä syvempää. Kappaleaiheet ovat aikaisempaa vakavampia, mikä poistaa vintage-estetiikasta monia samassa tyylissä operoivia vaivaavan imelyyden. Jäljelle jäävät tarkasti hiotut kokonaisuudet, jotka tanssittavat ja pistävät miettimään. Siinä mielessä albumi on kuin Marvin Gayen What’s Going On -mestariteos. Harva tällä hetkellä suomeksi musiikkia tekevä uskaltaa käyttää ääntään samanlaisella tavalla kuin Bleu, ja kappaleiden sovituksissa on käytetty mielikuvitusta pelkän menneen apinoinnin sijaan.
Mitä enemmän albumia kuuntelee, sitä enemmän se ylittää oman viitekehyksensä ja muuttuu sillaksi vanhan ja uuden välillä. Futuristik Soul on sinemaattis-sooninen taideteos, jonka kuunteleminen saa kysymään, miksi emme vaadi kotimaiselta musiikilta enempää. Bleu on yksi niistä, jotka jaksavat vuodattaa koko sielunsa taiteeseensa.
