Kolmekymppisiään lähestyvän Omnium Gatherumin kymmenes albumi kaivautuu entistä syvemmälle bändin kehittämän adult-oriented death metalin kaninkoloon.
Genren voi perata osiin vaikka siten, että ruotsalaistyylisen melodisen kuolometallin kylkeen on niitattu niin paljon taivaita syleileviä synatapetteja ja -tekstuureja, aikuisrockradiokelpoja sävelkulkuja sekä tyylikästä melodista kitarasankarointia, että itse deathistä on jäljellä oikeastaan vain rivakka tempo, tuplabasarit ja Jukka Pelkosen kuiva korina.
Raa’an tulkinnan rinnalla kajahtavat komeasti kitaristi Markus Vanhalan ja basisti Mikko Kivistön puhtaat laulut. Apuna ääntelee myös levyn laulutuotannosta vastaava Soilwork-nokkamies Björn Strid.
Paitsi AOR:ään ja svedudödöön, karusta katuelämästä kertova löyhä teema-albumi herättää assosiaatioita myös ysäri-Rushin ja 1980-luvun shreddaajien suuntiin. Ja kuvittelenko omiani, vai onko Barricades-biisissä pokkaus Ultravoxin Dancing with Tears in My Eyesille? Silti bändi kuulostaa koko ajan, ja levy levyltä enemmän, ainoastaan itseltään.
