Arvio: Pariisin Kevään kappaleet toisensa perään liikuttavat niin paljon, että niihin meinaa pakahtua

Arto Tuunela ja Pariisin Kevät eivät kirjoita romantisoitua musiikkia, jossa onni on yksinkertaisesti onnea, rakkaus rakkautta, suru surua, ahdistus ahdistusta tai pelko pelkoa. Pariisin Kevät -musiikki on elämää, ristiriitoineen.
Ihminen tavoittelee usein yksinkertaisuutta, onnea. Elämä ei ole niin suoraviivaista, että yksi tunne sulkisi pois kaikki muut tunteet. Meidän kaikkien päässä asuu sekamelskaa, jossa syvimmän onnentunteen toisena puolena on pelko tuon kaiken menettämisestä ja kitkerin suru saattaa olla täyttymyksellistä, koska huomaamme tuntevamme isosti.
Pariisin Kevät kykenee vangitsemaan tämän kaiken musiikkiinsa tavalla, jota yksikään muu yhtye ei tee. Tuunela kirjoittaa sanoihinsa yksityiskohtia, pienen pieniin nyansseihinkin keskittyviä huomioita elämästä, jotka merkitsevät usein kaikkea. Sun yö on pian täällä -albumin voi kuulla ja nähdä, sekä jopa maistaa, haistaa ja ennen kaikkea tuntea.
Monien aiempien Pariisin Kevät -albumien kohdalla on usein tehty eroa sen välille, soivatko kappaleet elektronisesti vai bändisoittimien kautta. Sun yö on pian täällä -albumilla tällainen kahtiajako unohtuu täysin. Kappaleissa on käytetty juuri sellaista ilmaisua, mitä mikin tunne vaatii päästäkseen esiin, ja levy tuntuu sekä elektroniselta että orgaaniselta.
Albumin kappaleet toisensa perään liikuttavat niin paljon, että niihin meinaa pakahtua. Erityisesti nimikkokappale, Pidä musta aina kiinni lujaa, Fantasiaa, Meil on välii ja Joutsenet saavat jokaisella soundillaan ja melodiallaan jonkin oman kokemuksen, trauman tai tärkeän muiston pintaan niin, ettei silmien hikoilulta voi välttyä.
Sävellysten melodiat ja tunnelmat ovat niin lumoavia, että niiden tansseihin, otteisiin ja syleihin haluaisi antautua vieläkin pidempään. 33-minuuttinen albumi olisi voinut puolestani kestää vaikka kolme varttia, jos tämä olisi tarkoittanut sitä, että todella kiteytetyt kappaleet olisivat täydentyneet vielä lisää instrumentaalisilla kliimakseilla.