Arvio: Poppy yrittää lanseerata itseään vakavasti otettavana artistina – Empty Hands on kuitenkin tuttu ja tylsä yhdistelmä metalliriffejä, industrialia ja popkoukkuja

Alun perin meemiksi luodun persoonan kehittäminen kolmiulot­teiseksi on osoittautunut aika vaikeaksi.
Arvio julkaistu Soundissa 1/2026.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Poppy
Empty Hands
Sumerian

Poppy aloitti vuonna 2014 Youtube-sketsi­nä. Kunnianhimo on kasvanut, ja sittemmin Poppy on yrittänyt lanseerata itseään vakavasti otettavana artistina. Kuten niin ikään sketsinä aloitta­neen Sophie Powersin tapauksessa, alun perin meemiksi luodun persoonan kehittäminen kolmiulot­teiseksi on osoittautunut aika vaikeaksi.

Yrityksen puutteesta Poppya ei voi syyttää. Hän on ehtinyt featata viime vuosina niin Healthin, Baby­metalin kuin Knocked Loosenkin levyillä. Myös musiikkivideoita, Hel­lo Kitty -kollaboraatioita ja muuta mediatoimintaa on tehty urakalla.

Empty Handsin aloittava Public Domain starttaa kiitettävän hardcoresti Skinny Puppyn Too Dark Parkin mieleen tuovalla kaoottisella metelillä. Kulmat hiotaan kuitenkin todella nopeasti pois, ja laulusuo­rituksen alettua meno on jo aika lailla samaa kuin edellislevyllä, niin ikään Jordan Fishin tuottamalla Ne­gative Spacesillä (2024).

Metalliriffejä, industrial-ääni­maailmaa ja popkoukkuja yhdis­televä Empty Hands on tuttua ja tylsää Poppya. Yhtään I Disagreen kaltaista vähän tarttuvampaa rallia ei ole mukaan eksynyt. Ei tätä voi suositella muille kuin artistin viime vuosien materiaalin faneille.

Muut artistin levyarviot