Samanna on ahertanut omaehtoisen taiteensa parissa jo jonkin aikaa, ja neljäs albumi Mittasuhteet jatkaa bändin tyylille uskollisena. Musiikki on rentoa ja aurinkoista, mutta ei pelkästään kesäisellä tavalla, vaan kevät, kesä, syksy ja talvi elävät kaikki levyn kappaleissa. Äänimaailmaa värittävät puhallinsoittimet, Rhodes-pianon unelias huojunta sekä Anna Pesosen krumeluurivapaa tulkinta.
Albumin ensimmäinen puolisko tuntuu jäävän ohueksi äänimaailmojen ja syvyyden puolesta, mutta jälkimmäinen puoli sisältää mielenkiintoisempaa materiaalia. Kuoleman sykli ja Perhonen lienevät levyn potentiaalisimmat kappaleet, kun taas Kirkan inkarnaatiossa Pesosen laulu ei kanna.
Musiikki on suomijazzia, mutta helposti lähestyttävää. Hypnoottista, mutta ei kuitenkaan sienipsykedeelistä. Siinä ei soi stadilainen mukanokkeluus, vaan maalaishenkinen aitous ja lämmin kotikutoisuus. Tuo kotikutoisuus kuuluu toki myös levyn tuotannossa, joka on niin luomua kuin voi olla. Ihan kuin yhtye soittaisi omassa olohuoneessa kaiuttimien sijaan. On aina ilo kuunnella rehtiä tekemistä, ja Samannalla onkin paikkansa monen hyvän meiningin rakastajan sydämessä.
Mittasuhteet on Samannan neljäs albumi. Anna Pesonen, millainen levyn tekoprosessi oli aikaisempaan verrattuna?
– Biisien kirjoitus- ja sävellysprosessi oli omalta kohdaltani tämän levyn kanssa jotenkin rennompaa kuin aiemmalla levyllä. Myös äänitykset tehtiin eri paikassa, tällä kertaa Kummelien entisessä talossa Herrainmäellä, jossa Sirhill Audion Manu Liira äänitti ja miksasi levymme.
Musiikkinne on hyvin omaleimaista ja kotikutoista. Haluatteko pitää langat mahdollisimman vahvasti omissa käsissänne, vai oletteko halukkaita tulevaisuudessa laajentamaan toimintaa ja tiimiänne?
– Samanna-yhtyeen ydin on meidän nelihenkinen bändimme, joka toimii hyvin livenäkin. Emme ole ehdottomia sen suhteen, että langat olisivat aina vain omissa käsissämme. Kyllähän se voisi olla hauskaa, jos mukanamme olisi joskus kitaristi tai levyllä tuottaja.
Sanoituksissa on paljon oivaltavuutta ja pieni ripaus huumoriakin. Kerro vähän albumin teemoista.
– Kappaleissa muistellaan lapsuutta, puhutaan lempeästi sisäiselle kriitikolle, pohditaan elämän syklisyyttä ja jaetaan suloinen hetki toisen kanssa.
Mukana on myös joukko vierailijoita. Mitä koette kunkin vierailijan tuoneen mukanaan albumille?
– Oli mukava saada lapsuusaiheiseen kappaleeseen molemmat muusikkoveljeni laulamaan taustoja. Antti Hermajan vetopasuunat toivat mukavaa torvisektion tuntua Hei mieli– ja Ambulanssi-kappaleisiin. Kirkan inkarnaatio -kappaleessa kitaristi Joni Ekman ja Kirkana toiminut Kalevi Suopursu toivat kappaleeseen kaivattua lisäboostia.
