Samannan viehättävän über-arkisuuden ja laulaja Anna Pesosen suoran ja särmikkään lyriikan atmosfäärissä jännittävintä on solistia myötäävä taidokkaan hillitty musisointi. Heti ensitahdeissa Sami Sippolan saksofoni kuljettaa yhtyettä jatsinarussa, ja yltyy pitkin levyä kulloisenkin kipaleen vaihtuvasta tyylilajista riippumatta herkullisiin svengiherutuksiin tai villimpiin free-sooloihin. Pesonen hyväilee sävelmiään Rhodes-sähköpianon sulosoinnutuksin, jotka soljuvat kauniisti ja tyynnyttelevästi myös riehaantuneempien jaksojen sovittelijoina. Paljon keskenään ja useissa comboissa soittaneet muusikot, eritoten basistina vaihteeksi toimiva multi-instrumentalisti Inari Ruonamaa sekä luottorumpali Sebastian Krühn, luovat yhteisen soundin vaistomaisen sujuvasti.
Lyriikoiltaan subliimi jazz-slovari avaa itsetunnon ja -rakkauden sävyjä ABCD-oppaan hengessä, kun foliohattuosaston Musta lista pitää napakampaa vetoa ja rytmitystä päällä. Burnout ottaa paikkansa levyn verkkaisimpana tunnekuvauksena, mutta arkisempi päiväuni keittiön sekaisuudesta kiihdyttää päivän toimia ajatusleikeillä sotkun olemuksesta. Visiot ovat mielikuviltaan ja musiikiltaan virkeitä, ja vasta vihoviimeinen Metsälaulu jää huhuilemaan melodisesti lähes tyhjän päälle. Kansikuvituksen kevättalviselle aurinkomatkalle kaipaa pian takaisin.
