Lady Gaga tunnetaan popkameleonttina, joka kykenee muuntautumaan moneen eri tyyliin. Kun samalta albumilta löytyy diskoa, Bruno Marsin kanssa tehty kappale ja Berliinin yöklubien hieltä tuoksuvia tanssilekoja, tuloksena on melkoinen sekasorto.
Erityisesti Abracadabra-singlen kohdalla Mayhem kumartaa hieman vuoden 2013 aikaansa edellä olleen Artpop-albumin suuntaan, mutta Gaga ei selvästi halua jumittua vain yhteen tyyliin. Levyltä löytyykin sävyjä kuin riikinkukon pyrstöstä.
Dualipamainen Zombieboy sopii varmasti jokaisen halloween-juhlan soittolistalle, synkkä Disease muistuttaa varhaisesta Gagasta ja Shadow of a Man voisi hyvin olla kadonnut Michael Jackson -numero. Bruno Marsin kanssa tehty herkkä balladi, singlenäkin julkaistu Die with a Smile, on toki kaunis, mutta erottuu levyltä kuin rekkamies catwalkilta.
Gagan uusimmalta löytyy muutama todella toimiva kappale, jotka jäävät elämään artistin katalogissa ja nostavat varmasti hänen nimeään takaisin kirkkaampien lamppujen alle. Kokonaisuus on kuitenkin turhan monipuolinen. Tiukempi tyylillinen fokus loisi vahvemman levykokonaisuuden, mutta se tuskin oli edes tavoitteena.
