Juurimusiikin logiikalla kuuluisi todeta, että tämä akustinen ja vähemmän tuotettu versio tuareg-kitarasankari Mdou Moctarin ylistetyn Funeral of Justice -albumin annista on sähköistä näkemystä kiehtovampi.
Jatko-osan syntytarina kertoo hyvin todellisuudesta, josta Moctarin soitto kumpuaa. Viime vuonna miehen kotimaassa Nigerissä saatiin aikaan jälleen yksi vallankaappaus ja sotaisa kaaos syveni. Yhtyeen nigeriläiset soittajat eivät päässeet maailmankiertueeltaan kotiin ja päättivät mennä studioon taltioimaan senhetkiset tuntonsa akustisina tulkintoina tuoreimman albuminsa kappaleista.
Lopputulos on ankarasti keikkailevan bändin suvereenia tykitystä, jolle on mahdoton nyrpistellä. Studiolivenä taltioitu kokonaisuus on kuuntelemisen väärti, jos aavikkobluesin transsimainen syke ja kielimuurin yli liihotteleva uhmakkuus puhuttelevat. Kyseessä on kuitenkin bonusherkku itse pääaterian kylkeen.
Syy Mdou Moctarin rakettimaiseen nousuun maailmanluokan artistiksi on nimenomaan hänen sähköisen ilmaisunsa raivokkaassa energiassa ja tyrmäysvoimassa. Rytmihypnoosin ja ulvovien kitaroiden kombinaatio on osapuilleen kovinta bluesrockia ja psykedeliajytinää tässä ajassa. Akustinen yhteisömusisointi tulee toki suoraan samasta lähteestä kuin kovalla volumella pauhaava kapinakitarointi. Jälkimmäisen synnyttämä tunnereaktio on kuitenkin paljon väkevämpi.
