Niin arvostettu muusikko kuin Timo Kämäräinen onkin, häntä pitäisi arvostaa enemmän. Seitsemän vuotta sitten hupsulla Ihana Leijona -nimellä julkaistu soololevy vasta aliarvostettu onkin.
Kämäräinen kykenee välittämään kitarallaan tunteita, joihin ei voi yltää millään lyriikoilla. Enkä tarkoita vain pitkiä fiilisteleviä kitarasooloja, jotka Kämäräinen hallitsee upeasti, vaan ylipäänsä hänen tapaansa soittaa. Instrumentit ovat kuin osa häntä.
Laulu pelastaa on Ihana Leijona -projektin tavoin monen genren kohtauspaikka, mutta se ei pääse aivan yhtä korkeaan lentoon kuin verrokkinsa. Seitsenminuuttinen Sä tunsit mut on levyn keskusraita. Se kertoisi tarinansa jopa ilman lyriikoita ja laulua. Juuri tällaiset kappaleet ovat yhtä lempeää hymyilyä ihmisyydelle, aivan kuin koko Kämäräisen elämänasennekin.
Levyn päättävä kappalekolmikko herättää tunteen kuin albumi olisi vasta alkamassa. Biisit leijailevat ja irrottelevat, mutta myös rokkaavat ja poppaavat. Levyn varrelle mahtuu kuitenkin myös kepeämpiä rallatteluja, joiden sijasta olisin kuullut lisää syvemmän laidan sielukasta tulkintaa.
