Jo vuosikymmenen ajan kasassa ollut tamperelainen vaihtoehtorocktrio kulkee toisella levyllään 22-Pistepirkko-henkisen indiesoundin jalanjäljissä. Albumilla kuullaan junnaavia hokemia ja rankasti särötettyjä toistuvia kitarateemoja. Laulu on kuitenkin miksattu melko hiljaiselle, ja sanomaan on ajoittain vähän hankala päästä sisään. Yhtye koki levyn teon aikana menetyksen alkuperäisen basistin Jussi Ritvasalon kuoltua äkillisesti.
Levyn keskivaiheen Snow, Water ja Panic -kolmikko nousee albumin parhaimmistoon tyylikkäästi maalailevalla indie rock -soundilla. Tremoloefektillä kyllästetty fuzz-kitara kannattelee melankolista Water-kappaletta hienosti. Snow ja Panic edustavat reippaampaa rockilmaisua. Jäsenten soittotyylit sopivat toisiinsa hienosti. Välillä levyn aikana käydään jopa poppunkin rajamailla, kuten Replacementsissä, joka toimii piristävänä rytmin muutoksena.
Ainoastaan turhan vahvasti kuuluva suomiaksentti pistää toisinaan korvaan. Torrances saa kudottua yksinkertaisista aineksista kasaan hyväntuulisen ja ennen kaikkea musikaalisen paketin.
