Asian Dub Foundation oli kauan, kauan sitten raikas tuulahdus. Bändi sekoitti jungleä, punk-kitaroita, intialaista rytmiikkaa, politiikkaa ja lavalla tanssivat Nehru-takkeihin pukeutuneet sedät. Loistavaa menoa.
Tuulahdus on nyt aika pitkään seissyt eteisessä ja alkaa haista ummehtuneelle. Viitisen vuotta vanha Enemy Of The Enemy pisti vielä ajoittain pökköä pesään. Sitä seurannut Tank ei oikein potkinut. Tällä levyllä ollaan jo aika hukassa. Tai sitten ei tarpeeksi hukassa, vaan aivan liian turvallisissa ja tutuissa ympyröissä, mutta huonommilla biiseillä.
Joitain ”läheltä piti” -hetkiä kyllä löytyy. Ilman Maxi Jazz -imitaattoria Speed Of Light -biisi olisi voinut toimia. Jonkun Balkan-orkan soittamana Superpower olisi murhaa. Bride Of Punkara on hieno dubi, mutta jokin siinäkin arveluttaa. Muuten levy on yhdentekevää huttua. Varsinkin biitit kuulostavat todella kornilta suurimman osan ajasta.
Kannattaa kaivaa hyllystä Rafi’s Revenge tai Community Music (1998 ja 2000) ja jättää tämä kauppaan. Niissä homma potkii ja hoilauskertsit toimivat.