The Autumn Defense on parhaiten Wilcosta tunnettujen John Stirratin ja Pat Sansonen sivuprojekti. Vuodesta 1999 lähtien kasassa ollut The Autumn Defense on aktivoitunut toimintaan lähinnä pääbändin pitämien taukojen aikana, mutta on ehtinyt silti julkaista jo viidennen pitkäsoittonsa.
Kun yhtye muodostuu yhdestä kolmasosasta Wilcon jäsenistä, ei The Autumn Defensen musiikkia tarvinne sen tarkemmin kuvailla. Jos eroja näiden kahden välillä lähdetään kuitenkin perkaamaan, niin selkeimpänä esiin nousee The Autumn Defensen hieman pehmeämpi lähestymistapa. Tämä koskee sekä laulu– että varsinkin kitaraosuuksia, sillä Wilcossa Jeff Tweedyn tavaramerkiksi muodostuneet sähköiset purkaukset puuttuvat The Autumn Defenselta luonnollisesti kokonaan. Rennompi tunnelma viittaa pikemminkin jonnekin 70-lukuiseen Kaliforniaan – The Byrdsin, The Eaglesin ja The Flying Burrito Brothersin huolettomaan aikakauteen.
Useimpien kriitikkojen lailla olen aina pitänyt Wilcoa yhtenä aikakautemme tärkeimmistä bändeistä. Tähän suhteutettuna minun on hyvin vaikea löytää The Autumn Defensen tuoreimmasta levystä mitään pahasti kritisoitavaa. Pieteetillä tehdylle ja sydämestä tulevalle musiikille kun on aina omissa kirjoissani kestotilaus.