Harva bändi nousee sinkkulistoille yli viisiminuuttisilla biiseillä, mutta sen Blind Guardian on tehnyt edellisen A Night At The Opera -levynsä yhteydessä. Bändin tuoreimmalta levyltä poimittu Fly on sekin menestynyt kohtuullisen hyvin, mutta biisi ei anna kovin kattavaa käsitystä siitä, mitä yhyeellä on tällä kertaa tarjottavanaan. Tilanne on aika kuvaava.
Blind Guardianin päämääränä oli uutta levyä tehdessä hämärtää musiikillisia raja-aitoja. Bändin voimametalli muistaa kelttisävyt, kokeilee popimpia vivahteita, kuten sinkkuraidalla, ja rytkyttää napakkaan voimametallityyliin. Parhaimmillaan Blind Guardian kuulostaa uudella levyllään hyvin tyylikkäältä, mutta kokonaisuutta katsoen harmillisen linjattomalta. Musiikilliset raja-aidat eivät nimittäin hämärry ilman vivahteiden taitekohdissa terävästi raapivia reunoja.
Blind Guardian on parhaimmillaan sille ominaisessa tavassa tehdä metallia, eli monumentaalisissa paisutteluissa ja mahtipontisuudessa. Bändi tosin sortuu taas samaan kuin aiemmilla levyillään: kappaleissa on liikaa asiaa. Pelkistäminen ja asioiden yksinkertaistaminen tai ainakin perusteellinen jäsentäminen ovat taitoja sinänsä. Blind Guardian ei ole niitä täysin oppinut.
