CEEBROLISTICS: Ö

Helsinkiläisen Ceebrolisticsin uusi Ö-ep on kasvanut samasta haarasta kuin Serkkupoikien Tummut-ep. Se kartoittaa elektron ja dubin yhteistä kielioppia nivoen sen Pijallin, Mattip:n ja Roopek:n värikkääseen historiaan musiikin parissa. Suunta on rohkea: esitellyillä elementeillä on oma kulttuurinen painoarvonsa ja taustansa, mutta niiden kutominen Ceebrolisticsin peräänantamattomaan, monitasoiseen ääneen johtaa ennenkuulumattomaan, lähtökohdiltaan epämääräiseen mutta yhtenäiseen estetiikkaan. Ceebrolistics kuulostaa edelleen eristyneeltä mutta lämpimältä; siihen taannoin liitetty vakavamielinen, purnaava asenne on haihtunut aikoja sitten, vaikka ainutlaatuinen asema merkittävänä vaikuttajana kriittisen keskustelun polttopisteessä on entisellään.

Ö:n ääni on pääpiirteiltään avara, puhdas ja selkeä, ytimekkäiden ja täsmällisten perkussioiden kehystämä. Syvät, synteettiset bassosoundit muodostavat rumpujen ohella sen toiminnallisen kivijalan, joka saa lisäväriä löyhemmin ankkuroiduista, kaiutetuista soundeista ja hienosyisestä hälystä. Myös monotoninen vokaali vaikuttaa äänteellisyyttä myöten räätälöidyltä ja joustamattomiin rytmeihin kytketyltä. Luovasti lausutut mietteliäät sanat hukkuvat konemaisesti etenevään massiiviseen ääneen kappaleiden sulautuessa yhteen.

Kolmikolle Ö voi olla vain ajankohtainen portfolio, joka vangitsee liikkeessä olevan projektin, mutta kuulijoille se merkitsee uutta aikakautta. Kasvavassa soinnissa on raskasmielisiä kaikuja: Ö on viiltävä muistutus siitä, että Ceebrolistics liikkuu liukkaasti ja määrätietoisesti, kuin ajankulun riivaamana. Aiemmin ulkopuolisten määritelmiä ja rajanvetoa karttanut yhtye näyttää kääntyvän entisestään sisäänpäin, omaan itsenäiseen maailmaansa. Jos ceebrolistics on adjektiivi, kuten Tyomilla väitetään, se merkitsee kehittyvää ja kasvavaa: tämäkin hartaasti odotettu levy lienee viimeinen laatuaan.