Dead By April ja tuote-sana ovat esiintyneet varsin usein samassa lauseessa puhuttaessa tästä ruotsalaisbändistä. Syynä pidetään yleensä metalcoren sotkemista pop-melodioihin ja yhdistelmän kuorruttamista kosketinsoittimilla. Bändi on kuitenkin kehittynyt. Viiden vuoden takainen debyytti Dead By April vaikuttaa nykyvalossa olleen vasta haparoivia ensiaskeleita, ja taisi se pienokainen hieman kolauttaa otsaakin pöydän kulmaan.
Nyt kolmannen levyn kohdalla tuotanto on hioutunut sellaiseen kuntoon, joka tukee kappaleita ja tekee kokonaisuudesta yhtenäisen. Tavallaan Dead By April on päässyt maanmiehensä Amaranthen tasolle, jossa osatekijät tukevat saumattomasti toisiaan. Tietysti Dead By Aprilin muutamat biisit melkein hymyilyttävät imelyydessään, ja Zandro Santiagon puhdas laulu menee kohtalokkuuden tavoittelussa melkein överiksi. Biisit ovat kuitenkin kautta linjan yhtenäisiä, oman tyylinsä mukaisia ja sävellyksinä jopa sen verran laadukkaita, että tiettyyn ikä- ja sukupuolisegmenttiin kuuluvien musiikinkuluttajien voi arvata jäävän koukkuun.
Luonnollisesti Dead By April koittaa olla välillä myös rankka, kun kerran metallibändistä on kysymys, mutta loppupeleissä yhtyeen pullistelu on varsin viatonta. Tekeekö tämä nyt sitten Dead By Aprilista turvallisen vaihtoehdon?