Ruotsalaisviisikosta on kohistu kovasti uutena ja ihmeellisenä deathmetalbändinä. Sillä on ikää vasta parisen vuotta, mutta ainakin kattauksensa puolesta se on hierottu sellaiseen kuntoon, jolla tehdään kauppaa hevosta suuhun katsomatta.
Death By April yhdistelee deathia popvaikutteisiin, eikä täysin vierasta gootahtaviakaan tunnelmia. Bändin ristisiitos on haastava, mutta parhaimmillaan toimiva. Yhtye pystyy ratsastamaan tarttuvilla melodioillaan kohtuullisen pitkälle, mutta korea ulkokuori alkaa rapista nopeasti.
DBA:n debyytti kuulostaa jo liian mietityltä. Bändin jokainen kappale on tarkkaan harkittu viimeistäkin nuottia myöten, ja kokonaisuudesta yhtyeen esillepanoa myöten on havaittavissa laskelmoitua harkintaa. Pääasiassa Pontus Hjelmin ja Jimmy Strimellin kirjoittamien kappaleiden rosoisuus on silattu vähän väkisinkin ja tuotannon paisuttelun tähden sävellysten syvin olemus kuulostaa vääristyneeltä.
Eihän yhtye peruslähtökohdiltaankaan ole erityisen ankara, mutta kappaleiden taikinajuuressa on silti omanlaistaan väkevyyttä. Olisivat antaneet vain poikien olla metallibändi, jollainen se ilmeisesti olisi halunnutkin olla.
